Tällä kertaa haluan esitellä kuukauden luonnonkosmetiikkavalinnoissa itselleni uuden brändin Uoga Uogan. Löysin brändin sattumalta kun tutkiskelin Sokoksen luonnonkosmetiikkavalikoimaa.

Uoga Uoga on liettualainen sertifioitu luonnonkosmetiikkabrändi, joka on perustettu vuonna 2010. Uoga tarkoittaa marjaa, joka onkin kuvaava nimi tuotesarjalle jonka tuotteissa hyödynnetään marjauutteita. Tuotteet valmistetaan käsin, pientuotantona, eikä niitä testata eläimillä ja suurin osa tuotteista on vegaanisia. Toiminta-ajatusta johtaa kestävän kehityksen periaatteet.

Ensin huomioni kiinnitti tyylikkäät pakkaukset, sekä hauskat ja nokkelat tuotenimet, mm. peitevoide on nimeltään Secret Agent ja huulirasva Kind Pirate. Ihastun tällaiseen leikkisään tapaan tehdä asioita, ja ostin mielenkiinnosta peitevoiteen.

Peitevoide on ollut kautta aikojen tuote jota kaipaan, mutta en vaan löydä millään sopivaa sävyä tai koostumusta. Niinpä ajattelin, että jos peitevoide on hyvä, muutkin sarjan tuotteet ovat hyviä. En kuitenkaan odottanut ihmeitä. Yleensä peitevoide urautuu tai pakkuuntuu tai jää vaan rumasti meikin päälle.

(Itselläni on hieman poskista punoittava normaali iho, jossa on t-alueella taipumusta rasvoittuvuuteen päivän mittaan.)

Uoga Uogan Secret Agent on paras peitevoide jota olen koskaan käyttänyt, se on siis poikkeuksellisen hyvä. Se on koostumukseltaa kevyt, peittävä, helppo levittää, ihan kuin photoshoppia ja valoa purkissa. Olin häkeltynyt kun levitin sitä, ja ajattelin, että katsotaanpa kohta. Peitevoide oli kauniisti paikoillaan vielä iltapäivälläkin, ja sitä pystyy myös kerrostamaan kauniisti.

Koska peitevoide oli niin maaginen, kävin ostamassa myös BB-voiteen. Valitsin sävyn Lost Flamingo, ja valintaa helpotti suuresti se, että pakkauksissa on selkeästi merkitty voiteiden sävyt, eli ovatko ne kylmiä vai lämpimiä sävyjä.

Lost Flamingo BB-voide ei tuottanut sekään pettymystä. Se suorastaan sulaa iholle, ja on todella helppo levittää. Lopputuloksena on tasaisen ja luonnollisen näköinen iho. Jos iho kaipaa enemmän peittoa, tämä ei välttämättä ole oikea valinta, toisaalta peitevoiteella taklaa hyvin mm. punoittavat posket tai nenänpielet. Iho pysyy myös neutraalina koko päivän, eli se ei erityisemmin ala kiiltää, mutta ei ole myöskään mattainen.

Jos tavoitteena on kuulas, tasainen ja luonnollinen iho, tämä on yhdistelmä jota kannattaa kokeilla.

Aiemmat valinnat löydät täältä:

Heinäkuu

Kesäkuu

Toukokuu

Huhtikuu

Maaliskuu

Helmikuu

Tammikuu

Nyt heti alkuun myönnettäköön, että varsinaisen kesäloman aikana en saanut luettua kokonaan kuin yhden kirjan! Yhden! En muista, että vastaavaa olisi tapahtunut aikoihin, yleensä luettavat ennemminkin loppuvat kesken.

Loman jälkeen löysin taas vauhdikkaamman lukemisen rytmin, ja kirjapinossani olikin ollut odottamassa loistavia kirjoja.

Mitä majesteettisin murha (Murder most royal) –S.J. Bennett

Tätä kirjaa luin koko loman. Hidas lukeminen ei todellakaan johtunut siitä etteikö kirja olisi hyvä, sille ei vaan löytynyt aikaa, enkä halunnut lukea tätä puolihuomiossa.

S. J. Bennettin kirjat joissa päähahmona seikkailee kuningatar Elisabeth ja hänen henkilökohtainen avustajansa Rozie, ovat todellista lukuherkkua. Jännittäviä dekkareita vanhanajan Agatha Christie tyyliin, ja niin nokkelia juonenkäänteitä, että niitä ei arvaa etukäteen millään.

Tässä kolmannessa osassa kuningatar viettää joulua Sandringhamissa, ja kuninkaallinen joulurauha järkkyy mitä ikävimmällä tavalla. Tutkimuksen tapauksen osalta eivät tunnu etenevän, ja kuningattaren on jälleen aika puuttua vaivihkaa peliin.

Näissä kirjoissa hahmot ovat niin taidokkaasti laadittuja, että ne tuntuvat melkein todellisilta, ja se on iso osa kirjojen viehätystä.

Pitäisikö kertoa? – Jill Mansellin

Nappasin kirjan jollakin kauppareissulla mukaan alelaarista, enkä pitkään aikaan saanut tartuttua koko kirjaan. Sen kansi ei vaan houkutellut, ja muutamat muut kirjat kiilasivat sen ohi.

Kun vihdoin päädyin lukemaan  kasvattisisarusten Amberin, Lachlanin ja Raffaelen elämästä Cornwallin rannikolla ahmin kirjan muutamassa päivässä. Välttelen viimeiseen asti sanontaa elämän makuinen, mutta se ehkä kuvaa tätä kirjaa parhaiten. Tässä ei tapahdu mitään suurta ja dramaattista, vaan se kuvaa elämää ja ihmisten välisiä suhteita. Tämä on helppolukuista,ja miellyttävää tekstiä, jonka kruunaa inhimilliset ja sympaattiset hahmot.

Juokse Rose juokse – James Patterson ja Dolly Parton

Juokse Rose juokse on toinen alelaarikirja, jonka ostin kauppareissulla. Ihailen Dolly Partonia, joten päädyin hankkimaan tämän kirjan vain siksi, että Dollyn nimi koristi kantta. Dolly on kirjoittanut kirjan yhdessä tunnetun jännityskirjailija James Pattersonin kanssa,

En tiennyt tarinasta mitään, enkä oikein tiennyt mitä odottaa. Tietenkin tarinassa on musiikki, ja etenkin countrymusiikki vahvasti läsnä. Nuori ja nälkäinen AnnieLee on kirjan nälkäinen ja vaikeasta menneisyydesta menestykseen ponnistava päähahmo. Hän päätyy Nashvillen kapakkaan laulamaan ruokapalkalla ja onnenkantamoisen ja lahjakkuuden avulla hänet bongaa countryn legendaarinen tähti, joka päättää auttaa AnnieLeetä.

Aluksi ajattelin, että onpa höttöinen ja kliseinen tarina. Se ei sinänsä haitannut, koska kirja oli myös ihan viihdyttävä. Loppua kohti juoni muuttuu kuitenkin yllättäväksi ja tarina terävöityy. Kaiken kaikkiaan kirja on jännittävä ja viihdyttävä lukukokemus.

Naiset karkuteillä – Sheila O’Flanagan

Naiset karkuteillä kertoo Deiran ja Gracen roadtripistä Irlannista Espanjaan. Erilaisten tapahtumien kautta yksin jääneet Grace ja Deira kohtaavat reissussa sattumalta, ja päätyvät matkustamaan yhdessä. Lähes nelikymppinen Deira ja kypsempi grace ovat täysin erilaisia persoonia, erilaisista lähtökohdista, mutta huomaavat matkalla että ystävyys ja erilaiset tilanteet yhdistävät.

Kirja on miellyttävää luettavaa, ja hahmot ovat sympaattisia ja aidon tuntuisia.