Lomalla huomaa parhaiten mitä kaipaa voidakseen optimaalisesti. Kun on aikaa ja rauhaa kuunnella kehoa, se kyllä kertoo mikä on tärkeää.

Loppujen lopuksi kestävä hyvinvointi rakentuu hyvin yksinkertaisista rutiineista, ja niiden johdonmukaisesta noudattamisesta.

Hyvinvointi ei ole rakettitiedettä, mutta joskus on hyvä listata itselleen tärkeät asiat. Tai lukea niistä jonkun toisen muistuttamana, ja muistaa, että näinhän se on.

Tässä itselleni tärkeitä rakennuspalikoita.

Nuku tarpeeksi. Uni on lääke. Uni on aikaa jolloin mieli nollaa päivän tapahtumat, ja keho korjaa itseään. Jos nukun liian vähän, olen kärttyinen, syön huonosti ja muutenkin olo on vaan kokonaisvaltaisesti huono. Kun palasin lomalta, päätin että nukun päikkärit ihan hyvällä omalla tunnolla, jos töiden jälkeen väsyttää. Menen myös suosiolla unirytmini tahdissa nukkumaan.

Valmistele asioita etukäteen. Kaikenlainen järjestelmällisyys on arjen pelastus. Kun viikon asut, eväät ja kaiken mahdollisen suunnittelee etukäteen, aika ei kulu sähläämiseen ja kiirehtimiseen.

Juo tarpeeksi vettä. Tätä ei vaan voi korostaa liikaa. Kun juo riittävästi vettä, olo on virkeä ja välttyy myös useammin turhilta herkutteluilta.

Tanssi ja laula, tai hassuttele muuten vaan. Tanssista on muodostunut itselleni yksi tärkeimmistä liikuntamuodoista. Se on hauskaa ja siinä saa hien pintaa ihan huomaamatta. On ihan super tärkeää löytää arkeen rutiineja, jotka tuottavat iloa ja endorfiineja.

Liiku. Liiku joka päivä. Etenkin jos teet työtä yksipuolisissa asennoissa, esim. näytön äärellä. Venyttely, ja kehon liikuttaminen pitää kehon joustavana ja ehkäisee jumeja ja kolotuksia. Lomalla aloitin aamut lihaskuntoliikkeillä, uinnilla ja venyttelyllä, ja itseasiassa tämä oli asia, joka toi lomaan myös ripauksen luksuksen tunnetta.

Syö hyvin. Tuore, monipuolinen ja prosessoimaton ruoka pitää mielialan korkealla ja tarjoaa keholle parasta polttoainetta.

Lue. Omalle listalleni haluan viimeiseksi lisätä lukemisen. Lukeminen vaatii keskittymään yhteen asiaan kerrallaan. Se on loistava keino rauhoittua, keskittyä ja rentoutua.

Yritin keksiä lyhyttä kuvaavaa otsikkoa, mutta kömpelöltä tuo kuulostaa, myönnetään. Eikä nyt puhuta mistään new age -jutuista tai yliluonnollisesta, vaan ihan meidän jokaisen tavallisesta arjesta.

Olen ennenkin kirjoittanut ja pohtinut sitä, miten some meihin vaikuttaa, ja miten se meitä ohjaa. Työni ja harrastukseni puolesta somea ja sen ilmiöitä tulee seurattua tiiviisti. Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että ehkä meidän ihmisten aivot ja mieli eivät olleet valmiit someen ja nettiin.

Oletko koskaan miettinyt, että meillä on älypuhelimissamme miljoona kertaa enemmän tehoa, kun tietokoneissa, jotka olivat NASA:lla käytössä kuulennon laskennassa. Eikö ole aika hurja juttu? Meillä on siis todella voimakas työkalu käsissämme ympäri vuorokauden.

Sen sijaan, että tekisimme tällä työkalulla jotain suurta ja upeaa, turrutamme ajatuksiamme jatkuvalla uutistulvalla, videoilla ja jonkun itsensä hyvinvointiguruksi vihkimän henkilön vinkeillä. Puhumattakaan siitä kommentoinnin ja keskustelun tasosta mitä päivittäin näkee.

Somessa näkee jatkuvaa vastakkainasettelua, syyttelyä, riitelyä ja pahan olon levittämistä. Kuitenkin jokainen aikuinen tietää, että maailma ei ole mustavalkoinen. Jokainen meistä katsoo maailmaa omasta kulmastaan, erilaisten elämänkokemusten ja taustojen kautta. Maailma muuttuu, ja jokainen sukupolvi kokee erilaisia asioita. On surullista, että jakaudutaan niin vahvasti joko puolesta tai vastaan. Yleistetään ja suoristetaan kulmia. Kommenttikentät ovat opettaneet suoltamaan omaa näkökulmaa, ilman että joudut kuuntelemaan enää toista ymmärtääksesi. On liian helppo paukuttaa vaan omaa näkökulmaa, ja suhtautua toisen näkökulmaan vaan kommenttina, jonka voi kumota netistä kaivetulla ”datalla”.

On nopea kertoa mielipiteensä, on nopeaa kommentoida, ja siihen on helppo tempautua mukaan. Tässä on myös valitettavan suuri mahdollisuus sanoa pahasti, tarpeettoman ilkeästi, ja loukata tuttua tai ystävää puolivahingossa.

Kannattaisi hetkeksi pysähtyä miettimään, että kuinka moni kommentti ja keskustelu on todella sen arvoinen, että ihmiset ajautuvat erilleen.

Ja seuraavan kerran kun julkaiset jotakin somessa, kommentoit, uudelleen jaat sisältöä, mitä jos mietit hetken, minkälaista energiaa laitat liikkeelle maailmaan. Pienet ystävälliset teot, sanat, myötätunto, voivat kertautua ja luoda ympärilleen aaltoja. Tarvitseeko maailma tänään lisää jakautumista eri leireihin, vastakkainasettelua ja vihaa, vai olisiko aika lempeydelle? Me olemme erilaisia, ja tulee aina olemaan ihmisiä, jotka ajattelevat asioista eri tavoin, näkevät maailman aivan eri vinkkelistä, ja heillä on siihen oikeus.