En ole vielä kertaakaan pitänyt blogista yli neljän viikon taukoa! Kesäloman alkaessa kuvittelin, että saatan jopa kirjoittaa juttuja syksyn varallekin valmiiksi. Ottaisin aurinkoisena aamuna läppärin, kupin teetä ja istahtaisin kirjoittamaan kunnon flown inspiroimana. Hah, en koskenut läppäriin kertaakaan.

Taulujen maalaaminen on alkanut viedä ison osan ajasta, jota aiemmin käytin blogiin. Niin kävi lomallakin. Ja jos ollaan ihan rehellisiä, se inspiraatio flow ei tullut kertaakaan loman aikana käymään. Kirjoittamisen muodossa siis.

Joskus aiemmin pidin tiukkaa tahtia yllä, ja kirjoitin juttuja aikataulun mukaan. Olin päättänyt aiheet joista kirjoitan, ja niin tein.

Sellainen ei vaan enää tunnu yhtään omalta. Kun kirjoitan, kirjoitan siksi, että haluan, ja siksi että minulla todellakin on jotakin sanottavaa.

Minulle menestys ei merkitse täyttä kalenteria, kiirettä ja täysiä tehtävälistoja. Menestys on hyvinvointia. mielenrauhaa ja vapautta.

Olen myös pohtinut blogin tulevaisuutta. Kuinka paljon kannattaa käyttää aikaa tähän? Kuka tätä lukee? Kaipaisiko kukaan tekstejäni, jos en niitä enää tuottaisi? Tuotanko muille mitään arvoa blogillani?

Mietinpä jopa sitäkin, onko Hey girl enää nimi, joka kuvastaa blogia?

Tässä sitä ollaan isojen kysymysten äärellä.

Tiedän, että kaipaan muutoksia, ja haen niitä joka suunnalta. Ihastelen kollegan uutta lyhyttä tukkaa, kaverin rohkeaa uran vaihtoa, ja muistutan itseäni siitä, että en ole itsekään puu, joka on juurtunut paikoilleen.

Tämä on tällaista lomalta palaavan laiskiaisen pohdintaa, lämmittelyä ja paluuta kirjoittamisen pariin. Olisi ihana kuulla sinusta lukija, mitä kaipaat blogilta, minkälaisista jutuistani tykkäät eniten?

Aurinkoista ja ihanaa kesäpäivän jatkoa,

Marika