Mitä jos tänä kesänä et jää odottamaan ”kunnon kesää”.

Mitä jos sanot kyllä uusille paikoille, uusille poluille ja kokemuksille? Mitä jos kuljetkin eri matkaa töihin, kokeilet uutta reseptiä tai erilaista ajattelutapaa koko kesään?

Mitä jos tänä kesänä et suoritakaan to-do-listaa, vaan nautit hetkistä ja annat välillä tilaa sattumille?

Mitä jos tänä kesänä kaiken ei tarvitse olla täydellistä ollakseen hyvää?

Mitä jos tänä kesänä uskallat mennä jonnekin mihin olet aina halunnut? Mitä jos menet jonnekin vaikka et saisikaan ketään seuraksesi?

Havahduin itse siihen, että kesäkuu on jo puolessa välissä. Saman tien mieleen hiipi pieni pelko siitä että kohta tämä on ohi, ja apua, mitään ei ole tehty vielä!

Saattaa tuntua tutulta muillekin? Olemme somen ja nykykulttuurin myötä niin ohjelmoituja ”suorittamaan” myös kesää. Optimoidaan kaikki. Kun katsoo somea ja kuuntelee kahvipöytäkeskusteluja, voi tulla tunne siitä että joka lomapäivälle pitäisi olla jotakin erityistä, puhumattakaan viikonlopuista.

Kaiken ohjelmoinnin ja aikatauluttamisen myötä olemme myös aina hieman edellä. Katsomme jo elokuun viikkoja keväällä, ja myös usein odotamme jotakin mikä kalenteriin on merkitty. Tämän ansiosta olemme aina jossain muualla kun siinä hetkessä, ja tuntuu että kaikki menee ohi liian nopeasti.

Siksi halusin pysähtyä kysymyksien äärelle. Mitä jos tänä kesänä…teet kesästä itsesi näköisen. Ilman paineita siitä miltä se näyttää tai kuulostaa muille. Itse haluan kokeilla asioita joita olen ehkä aiemmin jättänyt tekemättä, arastellut tai lykännyt.