Ostopäiväkirja: Helmikuu

Hykertelin tyytyväisenä viime viikolla. En ostanut juuri mitään tässä kuussa. Kerän lankaa josta tein itse pääpannan (jee!), ja muutamia kosmetiikkatuotteita loppuneiden tilalle.

Menimme viikonloppuna kauppaan. Ostopäiväkirjaan tulikin sitten sen reissun jälkeen pitkä miinus.

Ilmeisesti minun on turha luvata mitään, koska olen ilmeisen heikko vaatteiden edessä. Itsekurini on joskus rautainen, mutta hedonisti minussa kuiskii, että tämän takiahan sä käyt töissä, voisit hankkia itsellesi jotain kivaakin…(toinen puoli korjaa, että olisi hyvä jos laittaisit sitä rahaa sijoituksiin ja säästöön). Onko tämä tuttua muille?!

Kuinka kävikään?

Ostin alennuksesta farkkutakin, valkoisen t-paidan ja leopardikuosiset tennarit.

Myönnän, hankintani tekivät minut hyvin onnelliseksi. Kun ostaa vähän, ja sellaista mitä oikeasti tietää käyttävänsä, ei tarvitse kärsiä morkkiksesta.

Klassinen, sininen farkkutakki on vaatekappale, joka toivottaavsti kestää käytössä loppuiän. Mitä kuluneempi siitä tulee, sen parempi. Kärsin siitä 15 euroa, mikä on pieni summa jaettuna tuleville käyttövuosille.

Edelliset leoparditennarit käytin loppuun, niistä kirjaimellisesti kului pohja puhki. Valkoinen t-paita on vaatekaappinen kulmakivi. Siihen voi yhdistää minkä tahansa vaatekappaleen ja se toimii. Okei, kyllähän tuo saattaa kuulostaa selittelyltä, mutta odottappa kun kerron mitä kaikkea olisin halunnut hankkia!

Mitä olisin halunnut

Halusin

  • boiler suit- haalarin, eli sellaisen beigen tai oliivin vihreän työhaalarin, ehkäpä sen hankinkin vielä mutta epäilen kovasti sitä miten imarteleva se olisi ylläni. 1,58 cm varteni ei ole ehkä tarkoitettu kantamaan tuollaista haalari ja samalla näyttämään tyylikkäältä :D.
  • ihanan, väljän mekon, boho-mekon joita Instagramin virrassa vilahtelee. Tässäkin realismi tuli vastaan näyttäisin mekossa kävelevältä lapun varjostimelta.
  • ruusunpunainen jakku-housut yhdistelmä, mielellään samettia. Kysyn vaan itseltäni että missäköhän sitä käyttäisin?
  • lukematon määrä korviksia jotka mielestäni upgreidaisi minkä tahansa asun (kuten ne joita laatikostani löytyy jo nyt ihan riittävästi)
  • niin trendikkäät narusandaalit. Haluan kenkiä joilla on oikeasti myös hyvä kävellä. Näin jo mielessäni miten varpaani lipsuvat sandaaleista ulos kun yritän kipittää bussipysäkille.
  • x määrän uusia lenkkareita. Näihin sanoin vaan ei, ihan siitä syystä että niille ei ole minkäänlaista perusteltua tarvetta.

Siinähän sitä taas olikin. Katsotaan miten ensi kuussa käy…

Muoti Ostokset Trendit

Kaksi polkua hyvään elämään

1D1F960E-8C40-44C5-B882-D6840195F015.jpeg5D15C18F-A15F-44F2-BAE3-32BADCCD6902.jpeg

Hankin lyhyen ajan sisällä kaksi täysin erilaista kirjaa: Paths to happiness: 50 Ways to Add Joy to Your Life Every Day ja Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan. Kun tajusin miten vastakohtaiset kirjat olin hankkinut, alkoi naurattaa, tässä taas self-help tuuliviiri vauhdissa…polut onneen ja hylkää koko ajatus onnen tavoittelusta…kirjat eivät vaan loppujen lopuksi ole niin erilaiset.

Paths to happiness on positiivisen psykologian asiantuntijan Edward Hoffmanin kirjoittama maanläheinen, kiva kirja jossa on jokaiselle helppoja ja toteutettavissa oleva polkuja onnellisempaan elämään. Keinoja joilla voi omaa päivittäistä hyvää oloaan lisätä. Kirjaa voi lueskella vaikka iltaisin kappale kerrallaan. Kukapa voisi kiistää etteikö lemmikit, luonto tai toisten auttaminen lisäisivät hyvän olon tunnetta.

Mark Mansonin Kuinka olla piittaamatta paskaakaan sen sijaan vaatii enemmän aikaa, ajatusta ja pureskelua. Kirjan esittelyssä sanotaan näin ”Meille on aivan liian pitkään tuputettu ajatusta siitä, että positiivisuus on avain onnellisuuteen, mielenrauhaan ja rikkauteen. Paskat! Nyt käsi sydämelle: useimmat jutut maailmassa ja omassa elämässämme ovat päin hemmettiä.” Kirja lähtee liikkeelle täysin eri kulmasta kun monet hyvinvointioppaat. Et ole spesiaali, pelkästään kivojen mantrojen avulla kaikki hulluimmatkin unelmasi eivät toteudu, elämä on usein surkeaa, hyväksy se. On mielenkiintoista tarkastella omia reaktiota tekstiin, ja siinä piilee tämän kirjan nerous. Kaikesta ei tehdä ihanaa ja aurinkoista, vaan lukijaa kylkitaklaillaan kaukalon reunaan. Kunnes päästään kohtaan, jossa kaikki kirkastuu. Kaikki ei ole tärkeää, kaikella ei ole merkitystä, joten keskity siihen mikä sinulle on oikeasti merkityksellistä. Sinun ei todella tarvitse piitata paskaakaan, paitsi niistä asioista jotka ovat tärkeitä.

Omaa käytöstä tarkastellessa tuntuu, että välillä lähtee helposti harhailemaan melko merkityksettömien asioiden parissa. Tästä luonnollisesti seuraa se, että niille merkityksellisille asioille jää vähemmän aikaa ja huomiota. Tämä puolestaan heijastuu tyytymättömyytenä ja ehkä jopa epäonnistumisena. Kysymys ”onko tällä merkitystä viiden vuoden päästä?” on hyvinkin olennainen kysymys useassa tilanteessa. Se auttaa laittamaan asian perspektiiviin ja arvottamaan ajan jota siihen kannattaa käyttää. Tämän kirjan jälkeen on mielessäni ollut usein lause ”tulet hyväksi siinä mitä teet paljon”. Niinhän se on. Mitä siis kannattaa tehdä paljon?

Hyvinvointi Hyvä olo Kirjat