Ystävät
Perjantaina töissä kuulin omaan työhuoneeseeni asti naurun käytävältä. Tunnistin sen heti ystäväni nauruksi, äänekkääksi sydämestä asti tulevaksi nauruksi. Mua alkoi jo hymyilyttää ja tiesin että hän poikkeaa moikkaamassa mua matkallaan. Mikä onni on tuntea hänet. Mieletön tyyppi, sairaan hyvä huumorintaju, suuri sydän ja silmät jotka näkevät kaikissa hyvää.
Toinen kaveri viestitteli messengerissä. Mietti yhden jutun opettelua. Tyyppi joka osaisi opettaa jääkarhutkin puhumaan. En tiedä mitään mitä hän ei pystyisi tekemään. Sanakirjaan laitetaan vielä joskus hänen kuva boss ladyn kohdalle.
Entäpä kaksi tyyppiä joihin olen tutustunut istuessaan heidän kampaajatuoliinsa. Toinen on kuin aurinko. Mua alkaa aina hymyilyttää kun näen hänen naamansa. Toinen niin super siisti, niin cool tyyppi että mä olen todella onnellinen aina kun pääsen keskustelemaan hänen kanssaan.
Ystävä johon tutustuin paremmin kun hän jäi seurakseni koko illaksi kun muut tekivät katoamistempun. Joskus yksittäinen teko on todella suuri merkitykseltään ja kertoo tekijästään niin paljon.
Koulukaveri, kuudennelta luokalta saakka. Hän tietää kahdesta sanasta mitä tarkoitan, ja millä äänenpainolla ne on kirjoitettu…toinen koulukaveri myöhemmältä ajalta. Symppis ja herkkis ja niin fiksu että kun muut laski kaavoilla, hän osasi ratkaista laskut omilla kaavoillaan.
Mun älykäs business frendi, tiedän että hän tulee istumaan joka pöydässä ja klubissa jonne hän haluaa.
Ja tietenkin mun äiti, joka on myös mun paras ystävä ja esikuva.
Mikä onni on kaikki nämä ihmiset jotka tulevat elämään. Olen aina yhtä ihmeissäni että nämä siistit, upeat ihmiset valitsevat viettää aikaansa mun seurassa.Nämä ja monta muuta joita en maininnut, tiedätte kyllä. Ootte ihania <3.
