Juteltiin kaverin kanssa töihin paluusta. Kummankin lomat on pidetty. Rehellisyyden nimissä tämän kesän kelit eivät olleet ihan 10/10, mutta onhan loma aina lomaa. Luksusta elää ihan omassa rytmissä ja nauttia elämästä. Lomalta paluu on tahmeaa ja joskus työsuman purkaminen voi hapottaa pahasti heti alkumetreillä.

Kaverini kuitenkin totesi, että ehkä pahinta lomalta paluussa oli kuitenkin kollegan asenne. Kollegalla oli ollut huono loma, huonot loma ilmat, ei mitään kivaa tekemistä, mutta töihin tulokin oli yhtä paskaa taas. Aika raskasta, myös kuulijalle. Varsinkin jos tiedät että sitä samaa valitusta on luvassa seiskasta viiteen, viitenä päivänä viikossa kunnes seuraava loma koittaa, 12 kuukauden päästä. Huh huh.

Jokaisella on välillä huonoja päiviä, huolia ja murheita. Välillä väsyttää, kiukuttaa ja on vaan paha mieli. Mutta hei, se huono päivä ei voi kestää kymmentä vuotta putkeen. Silloin on jo paljon pielessä. Joskus se on vaan asenne joka kaipaisi vähän ravistelua, joskus se vaatisi suuriakin muutoksia elämään.

Tällaisen ”kivi hiertää kengässä ja tää pullakin on pahaa” valittamisen kuuntelu on aika raskasta koko ympäristölle. Se vaikuttaa yleiseen mielialaan. Tästä taitaa myös olla tutkimustuloksia, jatkuvan valittamisen kuuntelu on haitallista aivoille.

Vastakohtana joskus voi vaan valita olla hyvällä päällä vaikka päivä olisi lähtenyt huonosti käyntiin. Miettiä herätessään ne kolme asiaa joista on kiitollinen. Tervehtiä muita iloisesti ja nostaa pään pystyyn. Sateisena syysaamuna piristi kummasti kun bussiin astuessa bussikuski tervehti iloisesti jokaista. Ei kannatta aliarvioida sitä mikä vaikutus omalla hymyllä on muihin ihmisiin :)!