Monet meistä antavat kalenteri-ikänsä, yhden päivän, vaikuttaa elämäänsä. Ikää käytetään rajoittimena, milloin itselle, milloin jonkun toisen tekemiselle.

Miten usein kuuleekaan lauseen ”voiko enää tässä iässä?”. Totta hemmetissä voi! Ikärajat on meidän ihmisten itse asettamia. Joku on päättänyt että ihminen on täysi-ikäinen 18-vuotiaana. Joku on keksinyt kaikki ikärajat, joten miksi sä antaisit niiden vaikuttaa siihen miten sä haluat elää. Mä olen kirjoittanut tästä aiheesta aikaisemminkin, mutta se vaan välillä ärsyttää mua ihan hirveästi. 

Artikkelit jotka alkavat sanoin ”mitä x-ikäisen ei pitäisi enää tehdä/pukea päälleen” ovat maailman turhinta sanojen tuhlausta. Ihan oikeasti. Mikä mä olisin sanomaan jollekin 50-vuotiaalle että ehei, sä et muuten tuohon sun lempivaatteeseesi voi pukeutua, kuule sun iässä ei ole enää sopivaa käydä sun suosikkiartistin keikalla, tai harrastaa tuota lajia. Otappa tästä ristipistotöitä työn alle. Miettikää vaikka Tony Hawkia, olisiko hänen pitänyt jo luopua skeittaamisesta koska jonkun mielestä se ei ole enää siinä iässä sopivaa?

Ei kenenkään tietenkään tarvitse hyppiä skeittirampilla 50-vuotiaana jos ei halua, mutta ei myöskään pidä luopua nauttimistaa asioista ulkoisten paineiden takia.

Mietin myös sitä miten paljon naisesta on ikään liittyviä nimityksiä joita voidaan käyttää vähemmän positiivisessa tarkoituksessa. Miehistä niitä tuntuu olevan vähemmän. Ihan kuin nainen menisi vanhentuessaan pilalle ja muuttuisi hyödyttömäksi tyypiksi jonka pitäisi vaan nätisti siirtyä pois näkyvistä. Onneksi asenteissa on myös havaittavissa muutosta ja meillä on ihania esikuvia kuten Helen Mirren. ”Your 40s are good. Your 50s are great. Your 60s are fab. And 70 is fucking awesome.” -Helen Mirren.

Mitä jos et tietäisi päivämäärää jolloin olet syntynyt?