Hillot pankissa

Oman talouden hallintaa. Mitä tilejä minulla on ja miten käytän niitä tulojen ja menojen seurantaan.Edellisessä postauksessa lupasin paljastaa omat hilloni. Ennen kuin mennään siihen, keskustellaan ensin muutama sana, miten omaa rahan käyttöä voi budjetin lisäksi seurata pankkitilien avulla. Olen nimittäin vahingossa keksinyt pyörän uudestaan!

Hillopurkkimenetelmä pankkitilillä

Sain idean kuunneltuani podcastia säästämisestä ja aloin kehitellä ajatusta omaan käyttööni sopivaksi. Sittemmin minulle selvisi, että kyseessä onkin pitkälti ihan oikeasti tunnettu hillopurkki menetelmä (Jar Method). Minulla nämä purkit vaan ovat pankissa. Jar metodista lisää täällä

Olen perustanut verkkopankkiin muutaman tilin, ja nämä tilit on korvamerkitty eri tarkoituksiin. Tässä sanottakoon, että omassa pankissani näistä ylimääräisistä tileistä ei mene palvelumaksuja. Tilit seuraavat pitkälti budjettini kategorioita ja tämä on minulle hyvin toimiva tapa seurata rahan käyttöäni. Pysyn koko ajan tietoisena, miten paljon minulla on varaa paitsi pakollisiin menoihin myöskin ”tuhlausbudjettia”.

Tuhlausrahaakin pitää varata budjettiin, muuten mennään helposti metsään. Se on vapaata rahaa, jota voin käyttää, miten haluan, potematta huonoa omatuntoa.

Mitä tilejä minulla on

Kun saan palkan jaan sen tällä hetkellä tileille suunnilleen seuraavalla jakaumalla:
Laskutili ~ 40%
Elämiseen liittyvät pakolliset laskut, asuminen, sähkö, vesi jne. (Tältä tililtä en lyhennä luottoja enkä osamaksuja, mielestäni eivät kuulu em. kategoriaan, koska ne ovat pääsääntöisesti tuhlattuja rahoja, jotka olen vieläpä tuhlannut ennakkoon)

Käyttötili ~ 24%
Ruoka, lääkkeet, ym. pakolliset menot

Säästötili ~ 22%
Tällä hetkellä suurin osa rahoista menee velkojen maksuun, myöhemmin tästä tulee tili, jonne varaan säästämiseen ja ja sijoittamiseen suunnatut rahat

Harrastustili ~ 7%
“Elämänlaatu” -tili – harrastukset, hyväntekeväisyys, koulutukset, perheen ja läheisten muistaminen

Huvitili ~ 7%
Huvittelua ja tuhlausta varten tarkoitetut rahat, parturit, kynsihuollot, kahvilat, elokuvat

Puskuritili
Hätävararahasto, tilillä on n. 2 kuukauden menojen verran säästöä, johon ei kosketa kuin äärimmäisessä hädässä. Kasvatan ehkä jossain vaiheessa hieman lisää puskuria, mutta tällä hetkellä tämä riittää.

Näiden lisäksi minulla on myös S-pankin tili (sinne menee bonukset, ja kun niitä sinne sopivasti kertyy, siirrän ne säästötilille) ja säästämisen ja sijoittamisen tilit, joihin palaan myöhemmin.

Toistaiseksi pyrin pihistelemään mahdollisimman paljon ja siirrän muilta tileillä käyttämättä jääneet rahat säästötilille aina uuden palkan tullessa. Nämä menevät sitten täysimääräisesti velkojen maksuun. Tässä minulla on kuitenkin raami, jonka puitteissa voin joka kuukausi enimmillään käyttää rahaa pakollisiin ja ei niin pakollisiin menoihin. Korostan, että ihan tappiin ei kannata suunnitella budjettia . Ihminen tarvitsee kuitenkin leivän lisäksi myös sirkushuveja! Tulevaisuudessa tarkoituksenani onkin maksaa itselleni hieman enemmän ainakin elämänlaaturahaa.

Tehokasta tässä on se, että kun rahat oikeasti sijaitsevat eri tilillä, näen koko ajan miten paljon rahaa mihinkin kategoriaan on käytettävissä! Lisäksi kiusauksen tullessa joudun siirtämään tuhlausrahat toiselta tililtä käyttötilille, jolloin joudun ainakin hetken harkitsemaan ennen ostopäätöstä. Jos minulla olisi nämä summat pelkästään budjetti excelissä kategorioina, olisi helpompaa livetä suunnitelmasta. Toistaiseksi tämä riski on ollut lähinnä teoreettinen, koska olen edelleen niin innoissaan purkeistani, etten halua koskea niihin millään.

Seuraavassa postauksessa sitten mennään tarkemmin siihen, paljonko purkeissa on hilloa 😉

Image by silviarita from Pixabay
Työ ja raha Oma elämä Puhutaan rahasta

Shoppailuaddiktista säästäjäksi

Tuhlarin elämäntapamuutos.
Oman talouden hallintaa.
Velaksi eläjästä säästäjäksi siirtyminen.
Säästämisen ja sijoittamisen aloittaminen.
Turvallisen tulevaisuuden tavoitteleminen.
Elämän yksinkertaistaminen.
Vastuullinen kuluttaminen.
Siitä on Hillopurkki tehty.

Tuhlaajan tunnustuksia

Hei siellä, täällä tuhlari. Olen aina ollut tuhlari. Raha on valunut sormien välistä, minulla ei ole ollut rahataitoja. Olen halunnut kaiken, mitä olen nähnyt ja hintaa kyselemättä ostanut sen. Joskus hankinta on ollut onnistunut ja saanut siitä iloa ainakin hetken. Toisinaan se on saattanut lojua avaamattomana pitkiä aikoja. Tyydytys on saatu siinä hetkessä, kun olen tehnyt ostopäätöksen. Ostelua on seurannut usein mitäänsanomaton olotila ja pettymys tai syyllisyys.

Olen elänyt jatkuvasti velaksi ja tuhlannut palkkani etukäteen. Luottokorttien saldot on olleet enimmäkseen tapissa, lisäksi olen pyörittänyt koko ajan kirjavaa joukkoa osamaksuja sinne sun tänne.

En ole koskaan joutunut täysin perikatoon. Minulla on hyvät tulot ja asiat on kuitenkin pysyneet kontrollissani niin, että olen aina saanut raha-asiani hoidettua. Vaikka sitten huonostikin.

Takaraivossa on alkanut yhä äänekkäämmin painaa tunne,jopa häpeä siitä, että tässä vaiheessa elämää raha-asiat pitäisi olla paljon paremmassa jamassa. Pahin skenaarioni on se, että jossain vaiheessa, esimerkiksi eläkkeellä minulla ei olekaan enää vaikutusmahdollisuutta omaan elämääni. Minulla ei vaikkapa ole varaa asua siellä missä haluan, vaan joudun muuttamaan sellaiseen asuntoon, sellaiselle asuinalueelle, jossa en viihdy.

Kaiketi tämä koronan hiljentämä elämä on tuonut edes jotain hyvääkin. Olen herännyt siihen, että elämääni on hallinnut aivan liian paljon tavaramarkkinat. Olen tuhlannut rahaa, olen tehnyt turhia hankintoja. Olen kuluttanut ja heittänyt tavaraa kertakäyttöisenä hukkaan. Hiilijalanjälkeni on ollut tarpeettoman suuri. Olen elänyt epäekologisesti, ympäristöä ja luontoa kunnioittamatta, vaikka olen koko ajan ajatellut, että ne ovat minulle tärkeitä asioita. Olen toisin sanoen elänyt omien arvojeni vastaisesti.

Muutos on mahdollisuus

Ajatus on kypsynyt, ja nyt on asioiden aika muuttua: elämäntapani, rahankäyttöni ja taloudellisen tilanteeni. Velaksi eläminen on tullut tiensä päähän ja alan edistämään omaa vaurastumistani. Yritän jatkossa ajatella ja toimia ekologisemmin muuallakin kuin mielikuvituksessani.

En ole enää nuori, olen keski-ikäinen, joten minulla ei ole enää kymmeniä vuosia aikaa säästää tulevaisuutta varten. Se tarkoittaa sitä, että joudun säästämään huomattavasti enemmän, kuin, jos olisin kaksikymppinen. Siitä huolimatta ennätän vielä saada paljon aikaan turvatakseni itselleni tulevaisuutta. Jos pystyn edesauttamaan omaa vaurastumistani, se tulee todennäköisesti aikanaan hyödyttämään myös lastani ja hänen perhettään.

Muutoksen kypsyminen on vaatinut ja tulee vaatimaan ajatustyötä, suunnittelua, opiskelua ja oppimista, omien arvojen tarkastelua ja kirkastamista. Muutos on paitsi mahdollisuus, usein myös vähän pelottavaa.

Seuraavassa postauksessa avaan oman hillopurkkini konkreettisemmalla tasolla.
Tervetuloa seuraamaan ☺️

Image from Pixabay
Työ ja raha Oma elämä Puhutaan rahasta