Eläimistä

Luin toissapäivänä Tero Kartastenpään kolumnin Huomenna ei mennä Korkeasaareen. Yritin kommentoida, mutten osannut. Yritin kirjoittaa tännekin, enkä osannut.

Haluaisin kai sanoa, että eläimiin liittyviin eettisiin ongelmiin pitäisi suhtautua vakavasti, vakavammin kuin nyt suhtaudutaan. Nyt, Suomessakin, eläimiin suhtautuminen tuntuu monesti olevan sellaista, että niitä saa toki käyttää niin kuin haluaa, mutta turhaa kärsimystä pitää välttää. Mitä se on se turha kärsimys, eikö se ole sitten sitä, että eläin kärsii, jotta minulla olisi hauskempaa, vaikka jotta saisin syödä jauhelihahampurilaisen tai käyttää kivaa mokkanahkatakkiani?

Eläimiin liittyvät eettiset kysymykset pitäisi ottaa vakavasti, koska ei ole mitään hyvää perustetta sille, minkä takia eläimet eivät olisi moraalisesti merkityksellisiä. Ei ole mitään hyvää perustetta väittää, että ihminen lajina olisi jotenkin niin paljon tärkeämpi kuin (muut) eläimet, että (muita) eläimiä voisi surutta käyttää omaksi huvikseen.

Tai jos halutaan mennä keskustelussa esimerkiksi teologian puolelle, silloin toki ihmisen ja eläimen eroa voi perustella, mutta sitten on kyllä paljon muuta sanottavaa siitä, minkä takia eläimiä ei voi kohdella miten huvittaa.

Uskon, että emme ota eläimiin liittyviä eettisiä kysymyksiä riittävän vakavasti (toisin sanoen, kutakuinkin kävelemme niiden yli ja nauramme mennessämme) siksi, että se olisi ihan hirveän kiusallista. Ja vaatisi todella isoja muutoksia. Jos ihan tosissaan olisimme sitä mieltä, että koska eläin on tunteva ja jossain määrin tiedostava olento, meillä ei ole oikeutta aiheuttaa eläimelle kärsimystä oman hupimme tähden, joutuisimme kyseenalaistamaan turkistarhauksen, tuotantoeläimet ja eläinkokeet. Lemmikkieläinten pitämisenkin ehkä. Siis muun muassa pihvit, juustokakut, mansikkamaidot, nahkakengät, kettupuuhkat, monet monet monet kosmetiikkatuotteet, jopa lääketeollisuuden toimintatavat.

Maailmamme olisi erilainen. Helpompi on lukea Ylen sivuilta uutinen siitä, miten SEY muistuttaa: Älä ota liian pientä kissanpentua. Kissanpennun pitäisi ilmeisesti saada olla emonsa kanssa 12 viikkoa, jotta siitä ei kasvaisi stressaantunutta aikuista. Sen sijaan luomulehmien, siis niiden lehmien joiden kohdalla ”kiinnitetään erityistä huomiota siihen, että ympäristö vastaa eläinten luontaisiin tarpeisiin ja eläimet saavat elää mahdollisimman lajinmukaisesti”, vasikat vieroitetaan emästään 1-7 päivän ikäisinä tilasta riippuen, näin kertoo Valio. Luomumaitoa minäkin olen nyt ruvennut ostamaan, lopultakin, koska se on ehkä edes hippusen verran eettisempi valinta kuin tavallinen maito.

Hyviäkin uutisia on joskus. Juuri ennen viime joulua uutisoitiin, että Ujolla argentiinalaisella orangilla on perusoikeuksia. Oranki ei siis ollut vain esineeseen rinnastettavaa omaisuutta ja oli mahdollista edes kysyä, olisiko sitä saanut vangita alun perinkään. Hieno homma. Milloin saataisiin samaa rohkeaa kyseenalaistamista turkistarhan, tehomaatilan ja eläinkoelaboratorion eläinten kohdalle?

Nykyään tiedämme, että villieläin tuntee siinä missä lemmikkikin – jopa voimakkaammin kuin ihminen ja että eläinkin osaa surra. Silti kohtelemme eläimiä niin kuin ne olisivat esineitä. Ja asia on ihan järkyttävän iso, koska toimintamme koskettaa niin älytöntä määrää eläimiä. Ja siksi sitä on ihan hirvittävän vaikea ottaa tosissaan, vaikka todellakin pitäisi.

 

IMG_7489a.JPG

 

Päivän kuva: eläin vai esine?

hyvinvointi hyva-olo uutiset-ja-yhteiskunta ajattelin-tanaan