Arkipäivän vaatevallankumous
Eilen vietettiin vaatevallankumousta, ja aiheesta kirjoittivat muun muassa Laura de Lillen Laura ja Pupulandian Jenni. Itse kävin syömässä ja treenaamassa mekko ja neuletakki nurin päin, mutta… kukaan ei kysellyt mitään eikä kukaan ei halunnut jutella kanssani vaateteollisuuden nurjasta puolesta. Sellainen maailmaa mullistava vaikutus jäi nyt ehkä saavuttamatta.
Symppaan vaatevallankumouksen pointtia kyllä ihan tosissani. Vaateteollisuuden pitäisi olla vastuullista. Huonot työolosuhteet ja onnettoman pienet palkat ovat äärimmäisen epäoikeudenmukaisia. Vastuuta on myös kuluttajalla – meillehän niitä tehdään, ja me niitä ostamme.
Vaatevallankumous pitäisi kuitenkin olla joka päivä. On mahtavaa, jos tärkeä asia saa näkyvyyttä yhtenä päivänä vuodessa, mutta jotta jotain muutosta saataisiin aikaiseksi, se ei saa unohtua niinä loppuina, apua montako niitä nyt on, 364 päivänä. Ja sen pitäisi näkyä myös toiminnassa, ei pelkästään instagramissa ja facebookissa.
Olen viimeisen vuoden ajan kompensoinut halpojen vaatteiden ostamisesta aiheutuvaa huonoa omatuntoa yksinkertaisella keinolla, nimittäin olemalla ostamatta niitä. Olen ostanut kaupasta uutena alusvaatteita, sukkia ja kahdet farkut, muuta härpäkettä olen etsinyt kirpparilta. En tiedä, onko boikotti paras mahdollinen keino vaikuttaa, mutta silti on tuntunut siltä, että jos en hyväksy vaatteen tuotantoon liittyviä eettisiä ongelmia mutta ostan sen silti, suljen vaan silmäni ongelmalta.
Kirpparilla shoppailukaan ei ole tietenkään mikään lopullinen ratkaisu, koska jostain ne vaatteet sinne kirpparillekin tulevat. Edullisten ja nopeasti kyllästyttävien vaatteiden vieminen kirpparille on ehkä osa koko pikamuoti-ilmiötä, joka omalta osaltaan ylläpitää myös vaateteollisuuden työolosuhteiden eettisiä ongelmia. Täydellisessä maailmassa kirpparillakin olisi varmaan paljon vähemmän ostettavaa. Ajattelen kuitenkin, että jos nyt kerran on löydettävä uusi T-paita enkä pysty tai halua laittaa siihen niin paljon rahaa, että voisin ostaa takuuvarmasti eettisesti tuotetun vaatekappaleen, parempi on hakea se kirpparilta kuin ketjuliikkeestä.
Ehkä ratkaisu tosiaan olisi ostaa vähemmän ja valita paremmin: eettistä ja ekologista tarkastelua ja ajan kulumista kestävää.
Siinä onkin haastetta. (Ja ehkä opiskelijabudjetille kirppari on tosiaan ihan jees.)
Kaiken tämän pähkäilyn jälkeen sana on vapaa: mikä olisi tehokkain tapa vaatia vaateteollisuudelta lisää vastuullisuutta? Miten kuluttajan pitäisi toimia?
Linkkejä:
Vaatevallankumous Facebookissa – täältä löytyy myös linkkejä monien vastuullisiin (ja aika kalliiden) vaatefirmojen sivuille
Mitä muoti maksaa? Vaatetyöläiset kertovat
Viherrä vaatekaappisi – Vihreän langan blogikirjoitus
Orjatrikootyöläisen valinta – Outi Les Pyyn hieno blogiteksti kuluttajan vastuusta
Kuvat:
Fashion Revolutionin lehdistömateriaali