Hyvä yritys

6.6.2015 aura

Eläimistä

Luin toissapäivänä Tero Kartastenpään kolumnin Huomenna ei mennä Korkeasaareen. Yritin kommentoida, mutten osannut. Yritin kirjoittaa tännekin, enkä osannut.

Haluaisin kai sanoa, että eläimiin liittyviin eettisiin ongelmiin pitäisi suhtautua vakavasti, vakavammin kuin nyt suhtaudutaan. Nyt, Suomessakin, eläimiin suhtautuminen tuntuu monesti olevan sellaista, että niitä saa toki käyttää niin kuin haluaa, mutta turhaa kärsimystä pitää välttää. Mitä se on se turha kärsimys, eikö se ole sitten sitä, että eläin kärsii, jotta minulla olisi hauskempaa, vaikka jotta saisin syödä jauhelihahampurilaisen tai käyttää kivaa mokkanahkatakkiani?

Eläimiin liittyvät eettiset kysymykset pitäisi ottaa vakavasti, koska ei ole mitään hyvää perustetta sille, minkä takia eläimet eivät olisi moraalisesti merkityksellisiä. Ei ole mitään hyvää perustetta väittää, että ihminen lajina olisi jotenkin niin paljon tärkeämpi kuin (muut) eläimet, että (muita) eläimiä voisi surutta käyttää omaksi huvikseen.

Tai jos halutaan mennä keskustelussa esimerkiksi teologian puolelle, silloin toki ihmisen ja eläimen eroa voi perustella, mutta sitten on kyllä paljon muuta sanottavaa siitä, minkä takia eläimiä ei voi kohdella miten huvittaa.

Uskon, että emme ota eläimiin liittyviä eettisiä kysymyksiä riittävän vakavasti (toisin sanoen, kutakuinkin kävelemme niiden yli ja nauramme mennessämme) siksi, että se olisi ihan hirveän kiusallista. Ja vaatisi todella isoja muutoksia. Jos ihan tosissaan olisimme sitä mieltä, että koska eläin on tunteva ja jossain määrin tiedostava olento, meillä ei ole oikeutta aiheuttaa eläimelle kärsimystä oman hupimme tähden, joutuisimme kyseenalaistamaan turkistarhauksen, tuotantoeläimet ja eläinkokeet. Lemmikkieläinten pitämisenkin ehkä. Siis muun muassa pihvit, juustokakut, mansikkamaidot, nahkakengät, kettupuuhkat, monet monet monet kosmetiikkatuotteet, jopa lääketeollisuuden toimintatavat.

Maailmamme olisi erilainen. Helpompi on lukea Ylen sivuilta uutinen siitä, miten SEY muistuttaa: Älä ota liian pientä kissanpentua. Kissanpennun pitäisi ilmeisesti saada olla emonsa kanssa 12 viikkoa, jotta siitä ei kasvaisi stressaantunutta aikuista. Sen sijaan luomulehmien, siis niiden lehmien joiden kohdalla ”kiinnitetään erityistä huomiota siihen, että ympäristö vastaa eläinten luontaisiin tarpeisiin ja eläimet saavat elää mahdollisimman lajinmukaisesti”, vasikat vieroitetaan emästään 1-7 päivän ikäisinä tilasta riippuen, näin kertoo Valio. Luomumaitoa minäkin olen nyt ruvennut ostamaan, lopultakin, koska se on ehkä edes hippusen verran eettisempi valinta kuin tavallinen maito.

Hyviäkin uutisia on joskus. Juuri ennen viime joulua uutisoitiin, että Ujolla argentiinalaisella orangilla on perusoikeuksia. Oranki ei siis ollut vain esineeseen rinnastettavaa omaisuutta ja oli mahdollista edes kysyä, olisiko sitä saanut vangita alun perinkään. Hieno homma. Milloin saataisiin samaa rohkeaa kyseenalaistamista turkistarhan, tehomaatilan ja eläinkoelaboratorion eläinten kohdalle?

Nykyään tiedämme, että villieläin tuntee siinä missä lemmikkikin – jopa voimakkaammin kuin ihminen ja että eläinkin osaa surra. Silti kohtelemme eläimiä niin kuin ne olisivat esineitä. Ja asia on ihan järkyttävän iso, koska toimintamme koskettaa niin älytöntä määrää eläimiä. Ja siksi sitä on ihan hirvittävän vaikea ottaa tosissaan, vaikka todellakin pitäisi.

Päivän kuva: eläin vai esine?

Avainsanat: Ajatuksia, eläimet, yhteiskunta

Hyvinvointi Hyvä olo Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta

2.6.2015 aura

Tsemppiä hallitukselle ja mietitäänpä vielä

Seurasin viime viikon kuluessa uuden hallituksen suunnitelmia vähän ristiriitaisin fiiliksin. Onhan siellä varmaan ihan hyvää tarkoitettu.

Ja silti: haluaisin asua Suomessa, jossa kaikista pidetään huolta,

jossa duunarin lapsista voi tulla insinöörejä ja insinöörin lapsista duunareita,

jossa laitoksessa asuvalla vanhuksella ja lähihoitajalla on välillä hetki aikaa jutella,

jossa köyhät ja rikkaat elävät yhtä pitkän elämän,

jossa yhteiskunta tukee, kun ihminen sairastuu eikä hetkeen pystykään olemaan tehokas, tai kun työpaikka menee ja uutta ei vaan löydy,

jossa halutaan kantaa vastuuta maailman asioista ja yritetään vähentää maailmasta epäoikeudenmukaisuutta, köyhyyttä ja sotia, eikä vain tuijoteta niitä omia varpaita,

jossa ymmärretään, että ympäristön hyvinvointi on välttämätöntä myös meidän kaikkien hyvinvoinnille ja että ympäristöongelmat eivät pysähdy valtioiden rajoihin ja siksi(kin) meidän kaikkien täytyy kantaa vastuuta,

ja jossa tuetaan heikoimpia.

Myönnän kyllä, että minuunkin vetoaa puhe velkaantumisen loppumisesta. En haluaisi elää velaksi yksityiselämässä, ja siksi valtion velkakin tuntuu pahalta. Toivottavasti velkaantumista saadaan vähennettyä, kun sitä nyt niin kovasti yritetään, (ehkä muiden arvojen kustannuksella).

Silti tuntuu, että rahaa säästetään nyt vetämällä mattoa hyvinvoinnin alta. Hyvät, monipuoliset ja kaikkien ulottuvilla olevat terveyspalvelut, mahdollisuus koulutukseen äidin ja iskän varallisuudesta riippumatta ja ympäristön kantokyky ja hyvinvointi ovat juttuja, joiden uhraamisella on myöhemmin kova hinta. Jos hyvinvointimme murenee, maksamme siitä myöhemmin myös rahalla emmekä pelkästään inhimillisellä kärsimyksellä.

Toki terveydenhuolto ja koulutus tarvitsevat rahaa. Silti aika isoja arvokysymyksiä on ratkottu ja ratkotaan, eikä arvovalinnoissa tunnuta jotenkin nyt olevan pienen, heikon ja äänettömän puolella. Kiva että tupakkaa verotetaan rankemmin ja että ajoneuvovero nousee, mutta hei… mietitään vielä.

Kuvassa tuijotan omia varpaitani.

Minähän en politiikasta juuri mitään tiedä, enkä taloudesta, ja aika harva muukaan taitaa tietää. Kaikilla meillä on myös mukana hippunen uskoa, kun uskomme tietävämme, millainen maailma on. Haluaisin, ettei velkaannuttaisi lisää, eikä minulla henkilökohtaisesti ole takataskussa mitään vastausta siihen, mistä ne rahat pitäisi ottaa – paitsi että ympäristölle haitallisia asioita sais toki verottaa, samoin terveydelle haitallisia (kuten omaa suklaansyöntiäni, aijai), ja ihmisillä joilla on uima-allas ois ehkä enemmän rahkeita osallistua talkoisiin kuin ihmisillä joilla ei ole varaa paikatuttaa hampaitaan. Minulla ei myöskään ole vastausta siihen, miten talous saataisiin kasvuun, vaan ennemminkin vastaukseni olisi se, että luonnonvarojen kasvavaan käyttöön perustuva jatkuva talouskasvu ei ole mahdollista rajallisella planeetalla, ja muista vaihtoehdoista olisi syytä puhua sen sijaan että tekohengitetään mahdotonta systeemiä. Silti haluaisin, että Suomessa terveydenhuolto pelaisi ja että jonain päivänä saisin eläkettä. Hankalia juttuja.

Tuleville päättäjille toivotan aurinkoisia kesäpäiviä, lintujen bongaamista, huonoa omatuntoa globaalin maailman ongelmista ja pehmeitä arvoja.

Avainsanat: Ajatuksia, politiikka, uutiset, yhteiskunta, ympäristö

Puheenaiheet Raha Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta