Irti juustokoukusta

Tein viime viikolla hurjan kokeilun: ostin maapähkinävoita ja kaurajuomaa.

Pointtinahan on vähentää eläintuotteiden käyttöä monestakin syystä, jotka voisi ehkä tiivistää kolmeen (ilman tärkeysjärjestystä): ilmastonmuutos, eläinten kohtelu, ihmisten nälänhätä. Maitoahan olen lipittänyt koko ikäni, viime aikoina tosin pääasiassa aamukahvissani. Juustoon taas olen jäänyt koukkuun vasta viime vuosina, mutta sen verran pahasti, että sämpylöiden syöminen ilman juustoa on tuntunut mahdottomalta (ja syön sämpylöitä paljon, joten juustoakin menee paljon).

Tämä villi kokeiluni on nyt sitten tarkoittanut margariini + juusto -kombon korvaamista maapähkinävoilla ja luomukevytmaidon korvaamista kaurajuomalla.

 

img_3404a_0.jpg

 

Ja iloisesti raportoin, että nyt olen maapähkinävoikoukussa! Siis niin pahasti, että tässä yhtenä päivänä pyöräilin jumpasta kotiin ja haaveilin vaan siitä, että hei ihan pian saan syödä maapähkinävoisämpylän.

Olen vähän huolissani maapähkinävoin runsaasta energiamäärästä, mutta toisaalta en ole mitenkään varma, onko siinä sitten kuitenkaan paljon enempää kaloreita kuin margariini ja juusto -sämpylöissäkään. Maapähkinävoita olisi saanut myös luomuna (ja ehkä reilunakin), mutta toistaiseksi olin pihi. Jatkossa aion kokeilla sen tekemistä itse, on kuulemma kohtuullisen helppoa.

Kaurajuoma taas… no, pakkaus on ihan superhieno. Ja mainonta on suunnattu selkeästi sellaisille tyypeille kuin minä, koska jo pakkauksessa puhutaan pitkät litaniat yrityksen eettisistä pyrkimyksistä. Ja totuin tähän kahvissani parissa päivässä, mutta täytyy myöntää että nyt mulla on taas sitä luomukevytmaitoa aamukahvissani. Ajattelin vielä testata uudestaan soijamaitoa, ja oiskohan niitä vielä jotain vaihtoehtoja, mutta toisaalta kaura tulee lähempää kuin soija ja taitaa tulla myös vähän halvemmaksi, joten en kyllä vielä mitenkään kuoppaa ajatusta minun ja kaurajuoman tulevista yhteisistä vuosista.

Sitten voi tietysti kysyä myös, että kannattaako edes vähentää maitotuotteiden käyttöä jos ei kuitenkaan aio ryhtyä vegaaniksi, ja siihen vastaan että kannattaa.

Maitotuotteiden terveellisyydestä en väitä tietäväni mitään. Törmäsin tässä yhtenä päivänä hämmentävään lehtijuttuun, jossa peloteltiin maidon epäterveellisyydellä, mutta en vielä toistaiseksi tajua tieteestä kyllä niin paljon, että osaisin ihan itse arvioida, mikä tutkimus nyt sitten on luotettava ja mikä ei. Itse vähennän maitotuotteiden käyttöä siinä toivossa, että se ei ole ainakaan mahdottoman suuri terveysriski.

Kannattaako leikkiä vegaania? Ei varsinaisesti. Ainakin eläinten kohteluun ja koko länsimaiseen eläinkuvaan liittyvien moraalisten ongelmien kannalta minusta olisi hyvin perusteltua kieltäytyä kaikista eläinperäisistä tuotteista, ja jos syy tosiaan on eläineettinen, olisi johdonmukaista pitää selkeä linja eikä lipsahdella fiiliksen mukaan, (vaikka toki eläintenkin kannalta olisi kai kuitenkin parempi, jos lipsahtelevaa vegaania ei heti kuitenkaan tuomita).

Eläintuotteiden ympäristöhaittojen ja ruuan riittävyyteen liittyvien kysymysten kannalta kuitenkin vähentäminen on tavallaan ihan yhtä looginen ratkaisu kuin lopettaminenkin. Vähän samalla tavalla kuin että vaikka edelleen ajaisit markettiin henkilöautolla, se ei mitenkään kumoa hyötyä siitä, ettet aja joka päivä töihin henkilöautolla – tosin itseään voi toki aina haastaa vähän parempaan. Ja voi harkita aurinkovoimalla toimivan sähköauton ostamista, ah että odotan sellaista!

Mutta on sitä juustoa edelleen kyllä jääkaapissa.

Ja otan iloisesti maidottomia kahvimaitosuosituksia vastaan, mikäli jollakulla on mielipide asiasta!

Puheenaiheet Ruoka ja juoma Uutiset ja yhteiskunta Vastuullisuus

Kaktuksista ja jätteistä

Olen käyttänyt viimeiset pari viikkoa lähinnä ihan turhaan stressaamiseen ja raivostuttavan romaanintekeleen kirjoittamiseen. Ja sain just puhelun, että tulevan kämppäni avaimet olisivat nyt haettavissa. Odotan joululomaa tällä hetkellä ihan 100-0 mutta yritän myös sanoa itselleni, että kannattais ehkä yrittää rentoutua jo vähän ennen sitä, siihen on nimittäin vielä kuukausi.

Hyviäkin juttuja on, nimittäin: kaktukseni on ruvennut kukkimaan! Täysin odottamatonta ja ihan mahtavaa (kuvassa etualalla röyhkeä rönsylilja):

 

img_3394a.jpg

 

Ja bonuksena vielä Joensuussa on hyvin lumista ja kaunista eikä edes kovin kylmää:

 

img_3344a.jpg

 

Ja kaiken lisäksi Facebook kertoo minulle, että nyt vietetään Euroopan jätteen vähentämisen viikkoa (mikä omalta osaltani tuntuu ehkä hieman ironiselta, koska tässä parhaillaan siivoilen nurkkia muuttoa valmistellessani ja laitan pois – siis kierrätän asianmukaisesti – vanhaa roinaa kuten viimeisten viiden vuoden opiskelun aikana kertyneitä papereita).

Isoja kysymyksiäkin pitäisi ratkaista: muovinkeräys on vissiin tulossa jossain vaiheessa Joensuuhun. Onko tyhmempää roudata tähän kämppään kertyneet muovijätteet seuraavaan asuntoon ja kuskata ne sitten jonain kauniina päivänä muovikeräykseen, vai heittää nyt sekajätteeseen iso kasa tyhjentyneitä putelleita?

Mutta ihan vakavissaan kannatan niin kovasti tätä jätteen vähentämisjuttua, ja itse lähestyn sitä kahta kautta, nimittäin mielestäni yksittäinen ihminen voi sekä:

a) kierrättää fiksusti kaikki jätteensä, ja

b) tuottaa vähemmän jätettä esim. syömällä lautasen tyhjäksi, käyttämällä ne ruuat joita ostaa jääkaappiin, ostamalla kierrätettäviin matskuihin pakattuja tuotteita ja ylipäätään vähän miettimällä, kuinka paljon maallista omaisuutta ihmisen haalia (mitä itsekin voisin miettiä vähän useammin niin ei tarvitsisi muuttaa hirveää tavaraläjää kämpästä toiseen kerran vuodessa, ja voi kunpa sipsipussit sais lajiteltua muualle kuin sekajätteeseen).

Niin ja tietysti voi ostaa kaiken mahdollisen käytettynä.

Välillä mietin sitäkin, että onhan se nyt ihan hullua että tuotamme sellaista jätettä, mistä ei pääse mitenkään eroon, ja että se on meille ihan ok, vaikka maapallomme on hyvin rajallinen ja se maatumaton ja kierrätykseen kelpaamaton jäte ihan oikeesti kai jää jonnekin olemaan. Kannattaisin sellaista pienimuotoista ihmiskoetta, että kaikki kaatopaikalle roudattava jäte pitäisikin jättää omalle takapihalle vaikka viideksi vuodeksi. Siinä olisi meille itse kullekin motivaatiota sen pohtimiseen, kuinka hirveän vaikeaa se jätteiden lajittelu lopulta onkaan.

Puheenaiheet Höpsöä Uutiset ja yhteiskunta Vastuullisuus