Kasvisruoka sen kuin kasvattaa suosiotaan. Myös vegaanius ja maidottomuus ovat tietynlaisia trendejä, joista en osaa sanoa tulevatko ne jäädäkseen. Nämä ovat ehkä ensimmäisiä ruokatrendejä joista on todellista hyötyä niin ihmisille itselleen kuin ympäristöllekin. Kokosin tähän hieman ajatuksiani vegeilystä, ja koska aihe ei ole itselleni lainkaan mustavalkoinen, tuli tekstistä melko pitkä. Väliin upotin pari ohjetta joilla kasvisruokailusta saa helposti entistäkin maukkaampaa.

Miksi syön yhä useammin kasvispainotteisesti? Ensinäkin kasvisruokailu on huomattavasti halvempaa; sillä voi säästää jopa puolet sekasyöjän kuukausittaisesta ruokalaskusta. Sitä syömällä tulee myös paljon parempi olo; tällä en tarkoita pelkästään kevyempää oloa, sillä kasvisruoka voi olla hyvinkin ravitsevaa ja täyttävää. Samanlainen ähky siitä on kuitenkin vaikeampi saada kuin esimerkiksi pihvistä. Ennen päivittäin käyttämäni kana korvaantuu nykyään usein linsseillä, palkokasveilla, enemmällä hiilihydraatilla, siemenillä ja pähkinöillä. 

Miksi en kuitenkaan koskaan voisi olla täysin vegaani saati kasvissyöjä? Syitä on monia. Rakastan hyvää ruokaa – se on ollut kotikasvatuksessa aina tiiviisti mukana. Hyvin laitettu kala tai punainen mehevä pihvi on aivan älyttömän hyvää enkä keksi tarpeeksi hyvää syytä pilata elämääni niistä kieltäytymällä. Suurin syy taitaa kuitenkin olla juustot, sillä olen aina ollut varsinainen juustohiiri enkä tarkoita tällä tavallista Edamia vaan oikein voimakkaita ja aromikkaita juustoja, näin ollen vegaanius on kohdallani mahdottomuus. En myöskään ole koskaan ollut minkäänlainen ympäristöaktivisti tai tarpeeksi tietoinen muusta kuin kierrätyksestä, joten olisi tekopyhää ryhtyä kasvissyöjäksi yhden eläindokkarin tai ympäristöä käsittelevän elokuvan takia.

Tästä kaikesta huolimatta rakastan kasvisruokaa ja kokkaan suurimmalta osin pelkästään sitä – eikö tämä sitten ole hieman ristiriitaista? Mielestäni kokonaisuus ratkaisee: jos pääosin syön lihatonta ruokaa, koen sillä olevan edes jonkinlainen positiivinen vaikutus ympäristöön ja lompakkoni paksuuteen, unohtamatta siitä tulevaa hyvää oloa ja vaihtelua ruoanlaitossa. Kasvisruoka mielletään usein mauttomaksi tai vaikeaksi kokata, todennäköisesti sen maustamisen takia. Kuitenkin jo parilla mausteella voi saada hyvinkin maukkaita ruokia unohtamatta kastikkeita ja muita lisukkeita. Tässä onkin esimerkki vihreästä pinaattitahnasta sekä hummuksesta, joita käytän usein lisukkeina tai napostellessa dippeinä. 

VIHREÄ TAHNA PINAATISTA & CASHEW’STA

2 isoa kourallista tuoretta pinaattia
kourallinen basilikan lehtiä
1-2 valkosipulin kynttä
suolaa & pippuria
2 dl cashew- pähkinöitä (liotettuna vedessä muutaman tunnin ellet omista erittäin tehokasta blenderiä)
0,5 dl oliiviöljyä
1-1,5 dl vettä

>> Surauta kaikki ainekset vettä lukuunottamatta blenderissä / sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää hieman vettä ja sekoita kunnes kastike on sopivan paksuista; tästä voi tehdä siis joko tahnaa tai kevyempää kastiketta. Tarkista suola, sillä cashew-pähkinät ovat luonnostaan makeita, joten suolaa saattaa tarvita yllättävän paljon.

Säilyy purkitettuna jääkaapissa noin 3-5 pv.

HUMMUS

1 prk säilykekikherneitä
1-2 valkosipulin kynttä
suolaa & pippuria
2-3 rkl tahinia (pidän eniten vaaleasta tahinista)
puolikkaan sitruunan mehu
halutessasi 0,5-1 tl jeeraa eli juustokuminaa
1-2 dl vettä

+ päälle oliiviöljyä
 

>> Sekoita kaikki ainekset tehosekoittimessa / sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää vettä pikkuhiljaa kunnes saat hummuksesta sopivan paksuista. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa, pippuria, valkosipulia tai sitruunaa.

>> Tarjoile hummus oliiviöljylorauksen kanssa dippinä, lisukkeena tai leivänpäällisenä.

Säilyy jääkaapissa tiiviissä astiassa noin 3-5 päivää.

Ruokafilosofiaani kuuluu myös puhtaat ainekset; eineksiä pyrin välttämään viimeiseen asti. Tämä saattaa ajoittain huvittaa kavereitani sillä otan ruoan ja varsinkin sen valmistuksen melko vakavasti, enkä ymmärrä kaupan valmiita juustoraasteita ja maustekermoja. Ymmärrän etteivät kaikki nauti ruoanlaitosta jolloin eineksistä on varmasti suuri apu, mutta onnekseni pidän siitä itse ja jaksan aina kokata edes jotain – en välttämättä mitään hienoa mutta ainakin se on itsetehtyä. Vaikka suosinkin kasvisruokaa, valitsisin luomupihvin siltä seisomalta einesvihiksen sijaan.

Hyvin ristiriitainen teksti josta ei saa oikein selkoa kannatanko kasvissyömistä vai sekaruokavaliota. Sepä se, en osaa sanoa. Tiedän kuitenkin, että minkään täysin rajaaminen ei ole ainakaan itselleni sopiva ratkaisu, ja kukaan ei pakota minua kieltämään itseltäni yhtään mitään. Kuitenkin koen meneväni jollain tapaa trendien mukana, ja kasvisruoka on ainakin hetkellisesti hurmannut minut täysin – toivoen että sama suunta jatkuu. Toivon että joku toinenkin sekasyöjä uskaltaa joskus jättää ne ainaiset kanasuikaleet hetkeksi pois ja kokeilla millaista kaikkea kasvisruoalla on tarjota – saatat yllättyä.