Kriisini musiikista, jota työskennellessä kuunnella, on loppunut. Yläkerrassani asuu nimittäin pianomies. Huhujen mukaan hän on konserttipianisti, enkä epäile tätä. Seinien takaa kantauvat sävelmät käyvät taustamusiikista, saa tuntemaan, kuin olisin oman elokuvani päätähti. Pariisissa, tai jossain. Kun en työskentele, mietin miten hänen kädet tanssivat koskettimilla ja yläkroppa hytkyy soiton tahdissa (tiedättekö, miten pianistit hytkyvät), otsa kurtistuu, […]

Olen keskittynyt viime päivinä – viikkoina – elämän perusasioihin. Nukkumiseen. Mutteripannun käyttöön. Yhteisöllisyyteen. Mistä kaikesta olenkaan jäänyt elämässäni paitsi? Iänikuisena aamuvirkkuna on ollut pysäyttävän erikoista torkuttaa, oikeastaan edes käyttää herätyskelloa. Nukkua yli seitsemään. Joinain aamuina jopa yhdeksään. Olen miettinyt: olenko niin uupunut, että nukun näin paljon, vai onko stressini vihdoin helpottanut sille tasolle, että ylipäätään […]

Tänä aamuna minä heräsin ja jaksoin viimein tiskata noin viiden päivän tiskit. Kävin lenkillä, imuroin pölyt nurkista. Vein roskat – ei niitä nyt kukaan muukaan vie, kun olen täällä yksin (meillä roskat olivat vuosien saatossa muuttuneet hänen vastuualueekseen, minä taas tein ruokaa, mietin kauppalistoja…) Tilasin uuden päiväpeiton, siihen uuteen kotiin, johon tulen vielä muuttamaan. Joskus […]

Olen ollut kovin hiljaa, vaikka olisi ollut paljon sanottavaakin. Ehkä juuri siksi en olekaan sanonut mitään – joskus sanatulva on vaikeaa asetella tekstiksi. Olen pureskellut joulukuusta asti sitä asiaa, että minulle todella tarjottiin freelancer-toimittajan työtä, koittanut nauttia joka hetkestä ja uskoa itseen, työntää kaiken loppumisen pelkoa sivuun. Olen aina suuremmissa tai pienemmissä määrin halunnut vain […]

Lue myös: Työn häpeäminen olikin laajempi ilmiö – Haastateltavana Ylellä sekä Duunitorin mediassa En ole koskaan ollut erityisen ylpeä mistään työstä, jota olen tehnyt. En ole yksinkertaisesti tiennyt, mitä edes haluaisin tehdä työkseni, joten olen lähinnä kokeillut kaikkea tai tehnyt sitten vain jotain, että saan rahaa. Lopetin juuri yötyöni olutravintolassa. Olin siellä tarjoilijana. Se oli […]

Makasin höyryävässä vedessä, sylissä, ja katselin kirkasta tähtitaivasta. Kuului vain nuotion turvallinen humina kylpytynnyrin pesästä, puiden pauke ja miehen rauhallinen hengitys korvani vieressä. Tajusin, etten ole muistanut miltä tuntuu olla niin kaukana ja niin rauhassa, ettei kuule yhdenkään moottoritien kohinaa, ettei kuule oikeasti pienintäkään ääntä ympärillään, että miltä kuulostaakaan oikea hiljaisuus. Meillä oli vaihtoehtona lähteä neljännen vuosipäivän […]

Kuolleet kukat ruukussa ovat vain kuolleita kukkia ruukussa, eikä viikko sitten ostettu, mutta yhä kaupan muoviruukussa nököttävä amaryllis ole muuta kuin toistaiseksi istuttamaton huonekasvi. Juuri nyt nautin epätäydellisyydestä, yksinkertaisuudesta ja huolettomuudesta. Syön ruuaksi linssikeittoa ja laatikkoa, joka koostuu pakasteen peruna-sipuliseoksesta, kalasta ja kananmuna-vesi-seoksesta (en jaksanut hakea kaupasta kermaa). Ei tarvi ihmeempiä. Eikä elämä muutu huonommaksi, […]