Blogikirjoitteluun on tullut vähän taukoa, mutta nyt uutta pökköä pesään! Olen jo pitkään tiennyt haluavani työllistyä liikunnan alalla tulevaisuudessa. Opiskelen tällä hetkellä kauppakorkeakoulussa markkinointia ja tykkään siitäkin, mutta todellinen unelmani on työ urheilun parissa. Monta vuotta olen miettinyt personal trainer-koulutuksen käymistä. Kaikki jäi aina kuitenkin vain ajatuksen tasolle, kunnes vihdoin viime syksynä päätin ilmoittautua kyseiseen koulutukseen. Tässä ratkaisevana asiana oli keskustelu äitini ja siskoni kanssa. Äitini on etenkin aina rohkaissut minua omien unelmien tavoittelussa. Hän ja siskoni tietävät, millainen urheiluhullu olen ja kuinka paljon urheilu minulle merkitsee. Siksi oli hyvä, että avasin suuni ja puhuin tästäkin asiasta heidän kanssaan.

Minua oli aikaisemmin jarrutellut päätöksen suhteen oma epävarmuuteni etenkin hemiplegiaan liittyen. Minun tapauksessani se ilmenee vasemman puoleisten lihasten huomattavana heikkoutena verrattuna oikeanpuoleisiin, ja se on ollut minulla syntymästäni asti. Muille tämä näkyy lähinnä huonona tasapainona, mutta esimerkiksi treenatessa joutuu välillä tekemään kaksin verroin työtä, jotta onnistuu. Ajattelin, että tämä koituisi ongelmaksi personal trainerin ammatissa, mutta äitini puhui järkeä päähäni ja tajusin, että tämähän on etu! On paljon ihmisiä, joilla on jonkinlaisia vammoja tai sairauksia, jotka vaikeuttavat treenaamista. Voi myös olla, että treenaaminen koetaan jotenkin vastenmielisenä esimerkiksi joidenkin koulun liikuntatuntien aiheuttamien traumojen vuoksi. Tämä tuo myös haasteita siihen, että treenaaminen saataisiin ihmiselle mielekkääksi. On helpompi ymmärtää ja auttaa muita, kun on itsekin joutunut kohtaamaan haasteita treenaamisessa, vaikka haasteet ovatkin erilaisia kuin itsellä. Itselläni esimerkkinä ovat maratontreenaamisen yhteydessä tulleet pahat rasitusvammat, joihin hemiplegian aiheuttama lihasheikkous voimakkaasti vaikutti.

Viime marraskuussa pääsin vihdoin aloittamaan Trainer4You:lla vuoden kestävän personal trainer-koulutuksen. Olen aivan mielettöman innoissani koulutuksesta ja mitä enemmän opiskelen kyseistä alaa, sitä enemmän innostun! Tämä on minun juttuni! On myös hienoa päästä tapaamaan ihmisiä, joilla on kaikilla erilaiset treenitaustat. Se herättää paljon mielenkiintoista keskustelua, ja avartaa omia näkökulmia ja ajatuksia.

Usein saatetaan pelätä epäonnistumista niin paljon, ettei uskalleta lähteä edes yrittämään. Mieluummin pelataan varman päälle. Olen itse sitä mieltä, että on parempi katsoa kuin katua, ettei koskaan yrittänyt. Joskus asiat eivät onnistu, mutta voi ainakin olla itsestään ylpeä, kun yritti. Uusia mahdollisuuksia tulee, eikä kerran epäonnistumisen jälkeen kannata luovuttaa vielä! Tämä pätee niin unelmien tavoitteluun kuin treenaamiseenkin. Jos teillä on jokin asia, jota olette pitkään miettineet, mutta olette epävarmoja niin puhukaa siitä perheen tai läheisen ystävän kanssa. Välillä pieni rohkaisu riittää puskemaan eteenpäin. Kiitos siis äiti ja ihana pikkusiskoni, kun annoitte minulle rohkeutta tavoitella unelmaani! Kiitos myös ihanat ystäväni, jotka olette aina tukenani! Ja kaikille teille: muistakaa tavoitella unelmianne!! 

 Nothing is impossible!

<3: Iida