Uskoni on useimmiten heikkoa, mutta johonkin minut pakottaa uskomaan se, että elämässäni on niin paljon ystäviä. Niin paljon ystävänrakkautta, jota en ole ansainnut enkä ansaitse, jota omin voimin en ole voinut saada. Niin paljon naurua, iloa, myötäiloa, onnea, jaettua surua, yhdessä itkettyjä kyyneliä, kannettua kuormaa. Elämää, jota ei tarvitse elää yksin, olivat sen sävyt mitä […]

En tiedä, voinko kutsua itseäni hienoilla sivistyssanoilla aiheeseen liittyen, mutta rakastan hyvää ruokaa. Osaan kokata ja teen niin mielelläni. Haluan käyttää hyviä raaka-aineita, antaa ruoalle sen ajan, mitä se ansaitsee ja nauttia siitä mielellään hyvässä seurassa. Päivänselvää tietenkin on, etten aina uhraa ruoalle aikaa ja rakkautta. Joskus parhaan sapuskan virkaa toimittaa lähes rajaton määrä keitettyä […]

Muutama päivä sitten suivaannuttiin Helsingin kaupungin mainoksesta, jossa kerrottiin välinpitämättömyyden olevan väkivaltaa. Mainoskuvassa äiti katselee puhelintaan samalla, kun lapsi roikkuu kattokruunussa ja koira tuhoaa asuntoa. Mainosta pidettiin äitejä turhaan syyllistävänä ja väkivaltaa vähättelevänä. Mitä somettamiseen tulee, ammatti-ihmisten näkemykset ja tutkimustulokset kehotettiin pitämään erillään, mikä noudattelee täysin sitä trendiä, joka myös omaan alaani kohdistuu. Mainoksen kuvitus […]

Himoitsemme dopamiinia. Saamme sitä enemmän, useammin ja nopeammin, kun kasvatamme älylaitteen kiinni käteemme. Dopamiinin lisäksi lukuisat muut hormonit jylläävät aivoissamme, kun niihin syötetään vilkkuvia ja välkkyviä virikkeitä, jotka hoitavat homman kuin itsestään. Kuulostaako hyvältä? Tottakai, ja siksi päätelmä, jonka mukaan älylaite tekee meidät autuaiksi, on tyystin väärä. (Löysin aiheesta hyvän tekstin, lukekaa toki.)  Useammin kuin […]

Kuten kaikenlaisista terveyspuoskareista jo tiedetään, tiedettä pystyy popularisoimaan mitä uskomattomimmin tavoin. Ihmiset uskovat, ostavat ja saavat lisäriesakseen katkenneet ihmissuhteet, kun aivan kaikki eivät kestä lahkolaisuutta, joka puoskarointiin sangen usein liittyy. Tämän kaiken väisteleminen on miltei mahdotonta, sillä sinänsä harmiton itseapu ja puoskarointi ei aina erotu toisistaan kunnolla. Houkutus parantua tai saada muuten vain parempi elämä […]

Elinehto Kaikkea saa tehdä.  Kaikkea pitää tehdä.  Kaikkia ovia täytyy tempoa,  kaikkia kuita kurkotella.  On vain yksi ehto,  elinehto:  Värisevää sielua  ei saa tallata.  (Tommy Tabermann) Tommy Tabermann oli kaunosieluinen ja viisas ihminen.  Hänen kuolemastaan tuli tämän kuun alussa kymmenen vuotta. Hän lähti aivan liian aikaisin, hänellä olisi annettavaa tänäkin päivänä sekä sanataiteilijana että poliitikkona. […]

Asuin lapsuuteni maaseudun keskellä, kunnon landella, pöndellä, mitä näitä nyt on. Ensimmäiset kolmekymmentä elinvuottani asuin maalaiskaupungissa, jolle sydämeni aina sykkii. Olen maalaistyttö, vaikka nautin suurkaupunkien vilinästä ja palaudun parhaiten Pariisissa. Siitä huolimatta kiinnostukseni luontoon syntyi vasta aikuisena. Olin hieman alta kolmenkymmenen, kun tajusin, kuinka upeaa on sienestää ja poimia marjoja. Vasta silloin ymmärsin, miksi ihmiset […]

Jatkan hiukan edellisen kirjoitukseni teemoista, sillä nähtävästi ne näyttelevät omassa elämässäni sen verran suurta osaa, etten saa ajatusvirtaa tyrehdytettyä. Kaikenlaisia aasinsiltoja pitkin päädyin anteeksiannon lähteille. En sillä tavalla, en ole todellakaan antamassa yhtään kenellekään anteeksi yhtään mitään, mutta kenties juuri siksi asia valtavasti pohdituttaa. Anteeksiannosta ja sen voimasta saarnataan juuri näillä hiljattain haukkumillani latteuksilla. ”Hengitä. Pysähdy. Rakasta. […]

Inhoan – ei, pikemminkin vihaan tätä nykyaikaista posihypetystä, joka perustuu täysin pseudotieteelle ja voi pahimmillaan aiheuttaa vakavaa vahinkoa. Kaiken lisäksi hypetys tuntuu perustuvan latteuksille, jotka aliarvioivat sekä kirjallisesti lahjakkaita ihmisiä että lukijoidensa älykkyyttä. Se, että käyttää pilkkuja ja saa virkkeen kuulostamaan siltä, että kesken sen pitää läähättää ja huokailla, ei tee tekstistä oivaltavaa, kaunista tai hyvää. […]

Synnyin kesäkuun viimeisenä samana vuonna kun Olof Palme kuoli. Minut voi pyyhkiä epäiltyjen listalta, vakuutan, vaikken sieltä kohdun kohinasta mitään muistakaan. Koska syntymäpäiväni osuu tismalleen vuoden puoliväliin, kesä on aina tuntunut minusta jotenkin erityiseltä enkä ole koskaan epäröinyt repiä kaikkea mahdollista irti syntymäpäivistäni ja sen juhlimisesta. Kesä on ikioma jouluni. Valmistaudun parhaillaan perinteiden noudattamiseen. Aion […]