Opiskelijana joudun usein kysymyksen eteen – ostaisinko luomua. Syyt luomun suosimiseen ovat selvät, mutta kukkaro sanelee kuitenkin viimeiset ehdot.

Luomuhedelmät ja –vihannekset sisältävät huomattavasti enemmän elintärkeitä vitamiineja, mineraaleja ja antioksidantteja kuin tavalliset ei-luomukasvikset.  Mitä enemmän laadukkaita ravintoaineita elimistö saa ravinnosta, sen paremmin elimistö pystyy ne hyödyntämään. Luomuruoka on yleensä puhtaampaa eikä se sisällä tolkutonta määrää inhottavia lisäaineita. Toisinaan vilkuilu tuoteselosteisiin onkin paikallaan ja tunnistamattomien ainesosien luettelon kasvaessa liian pitkäksi tuote on parempi palauttaa hyllyyn. Itse suosinkin aitoa ruokaa ja omien eväiden kokkailua, jolloin tiedän, millä elimistöäni ravitsen.

Ei-luomuruuan valmistamisessa käytetään aktiivisesti satoja eri torjunta-aineita. Näitä myrkkyjä löytyy niin vihanneksista ja hedelmistä kuin kananmunista ja maitotuotteista sekä lihasta. Myös suomalaisten suosima kahvi sisältää runsaasti torjunta-aineita.

Torjunta-aineet, runsas muovien käyttö pakkauksissa ja ruuanlaittoastioissa lisäävät xenostrogeenien eli elimistössä estrogeenien tavoin toimivien yhdisteiden määrää kehossa häiriten elimistön normaalia hormonitasapainoa. Sekä miehillä että naisilla tämä heijastuu rasvan kertymisenä alavartaloon sekä luonnollisten puhdistusreaktioiden häiriintymisenä.

Luomu- ja lähiruuan ostaminen tukee itsestään selvästi niiden tarjontaa ja hintojen alenemista, mutta opiskelijan on vielä haastavaa tukea tätä liikettä. Viisain valinta olisi ostaa satokauden luomutuotettua lähiruokaa, jolloin ravinteet ovat parhaiten tallessa. Ravinteet kun alkavat haihtua heti poimintahetkestä alkaen. Lähiruoka säästää myös energiaa lyhyempinä kuljetusmatkoina ja vähempänä pakkauksen tarpeena. Paras vaihtoehto ei ole kuitenkaan kaikille aina mahdollinen, jolloin tulee tehdä omalla kohdalle tämän hetkisen elämäntilanteen mukaan optimaalisin ja paras valinta.

Suomalaista ruokaa voidaan pitää puhtaana ja laadukkana, jolloin suomalaisen ei-luomun ostaminen tuntuu ulkolaista luomua järkevämmältä vaihtoehdolta pitkän matkan ja poiminta ajan takia. Penniä venyttäessä kannattaa myös ajatella, milloin on kannattavaa panostaa luomuun. Tähän pulmaan auttaa Environmental Working Gropin, EWG:n, listaus eniten ja vähiten torjunta-aineita sisältävistä kasvikunnan tuotteista. Listauksesta havaitsee, että sentit kannattaa sijoittaa luomuomenoihin luomuavokadojen sijaan, sillä 99% testatuista omenoista sisälsi ainakin yhden torjunta aineen jäämiä avokaadoissa prosentin jäädessä yhteen. ”Likaisen tusinan” listaan on nyt jo kolmena vuonna lisätty plus gategoria chilille ja lehtikaalille. EWG suosittelee niiden superkuluttajia ostamaan ne luomuina, sillä niihin jääneet hyönteismyrkyt ovat haitallisia ihmisen hermostolle.

Dirty Dozen Plusomenatmansikatviinirypäleetselleripersikatpinaattipaprikatnektariinitkurkkukirsikka tomaatitherneet (ulkomaiset)peruna+ chilipaprika+ lehtikaali Clean Fifteenavokaadomakea maissiananasvalkokaalisokeriherneet (pakaste)sipulittankoparsamangopapaijakiiwimunakoisogreippicantaloupemelonikukkakaalitbataatti

Aiemmin jo totesin syöväni suomalaisia kasviksia melko huoletta. Tällöin luomukasvisten sijaan rahat kannattaakin kiinnittää ensin luomulaatuisiin eläinkunnan tuotteisiin. Eläinten ollessa ravintoketjun huipulla, niiden syömä ravinto ratkaisee myöskin eläimen kehonkoostumuksen. Ei-luomuruoalla ruokittujen eläinten liha sekä maito sisältääkin ruuan torjunta-aineita sekä mahdollisesti eläinten hoidossa käytettyjä lääkejäämiä. Eläimet säilövät rasvakudokseensa elimistöönsä luontaisesti kuulumattomia aineksia. Paleon myötä rasvaisemmankin lihan arvostus on taas nousussa, mutta edellä mainitun syyn takia lihan tulisi olla puhdasta luomutuotantoa. Luomulihan tuntuessa kalliilta marketista kannattaakin valita se vähärasvaisin vaihtoehto, jolloin epäpuhtaan rasvan määrä minimoituu.

Tanskassa olen luomuvihannesten suhteen melko onnellisessa asemassa. Suurta maatalousmaata vallitsee melkoinen ekotrendi ja niinpä hieman nuhjuisesta Netostakin saa säkkikaupalla ekologisesti tuotettuja kasviksia ja usein se on jopa ainut vaihtoehto. Hiljattain hintatasoltaan edullisemman Neton valikoimasta bongasin myös luomulihaa. Yleisesti parhaita paikkoja lähiruuan hankintaan ovat torit ja kauppahallit. Kööpenhaminassa teenkin paljon vihannesostoksia aiemman kirjoitukseni mukaisesti Torvehalleneilla, josta saa tanskassa tuotettua lähi- sekä luomuruokaa. Opiskelijana olen vielä kaukana siitä tilanteesta, että jääkaappini avaessa se tursuisi pelkää luomua. Tällä hetkellä pyrinkin tekemään vain elämäntilanteeseeni parhaiten sopivia valintoja ja toivottavsti sitten ”isona” voin ostaa lähiluomua aatetta tukien ilman optimointia.