Tag: aamiainen

Edellinen postaukseni yritti olla kiitos lukijoille, jotka ovat löytäneet sivuni ja sitä kautta antaneet uutta voimaa blogilleni, mutta ytimekkään kiitoksen sijaan tekstini paisui melkoiseksi ajatuksen virraksi ilosta ja kiitollisuudesta. Hajanaiset ajatukseni jäivät vielä muhimaan ja niinpä samaan hengenvetoon jatkan hitusen lisää ilosta. Aloitin blogini kirjoittamisen kaivatessani uutta ”harrastusta”, uutta motivaatiota ja uutta keinoa ilmaista itseäni. […]

Nyt se on vihdoin täällä – marraskuu. Nyt on vihdoin lupa odottaa. Nyt jo viimeistään uskaltaa ripotella kanelia, kardemummaa, inkivääriä ja neilikka melkeimpä mihin vaan. Nyt sen uskaltaa jo tavata ääneen – j, o, u, l, u. Monelle marraskuu symboloi kaamoksen alkua, mutta minulle marraskuusta helmikuuhun kestävä jakso on aina ollut sisäisen valon aikaa. Osin tämä johtunee […]

Vanhempani aina nauravat, että taaperoiässämme tehdyt yhteiset kesäretket ovat olleet aivan turhia, kun minulle ja siskolleni muistiin ovat painuneet vain herkut. Puuhamaata paremmin mielessä ovat muun muassa Jyväskyläläiseltä parkkipaikalta isän ostamat, maailman parhaat ja isoimmat, mangomelonijäätelöpallot. Toistakymmentä vuotta myöhemminkin liittyy makuihin minulla yhä tilanne- ja paikkasidonnaisia muistoja.   Hämmästykseni en ole tänä syksynä tuntenut Kööpenhaminassa […]

Lasten lorusta poiketen mansikoiden sijaan mustikat tekevät minulle oman, kotoisan maan. Aiemmin kertoessani polustani ruokaharrastuksen pariin jaoin Vaniljaisen valkuaispuuron reseptin, jonka kylkiäisenä mustikat ovat aivan ehdoton. Hieman kaipailenkin jo aitoja metsämustikoita mutta Kööpenhaminassa aamupuuro on löytänyt uuden kylkiäisen – porkkanan. Ennen Kööpenhaminaan muuttoani porkkanat eivät kuuluneet vakio kauppalistaani, sillä kouluruokaloiden ananassäilykkeen liemessä lilluvat raasteet saivat minut […]

Viikonloppu – Olin melkein jo unohtanut olemassaolosi. Sitten neljään vuoteen voin kutsua lauantaita ja sunnuntaita virkistäväksi viikonvaihteeksi. Opiskellessa päivät menettävät merkityksensä ja koulun harjoitustyö on jatkuvaa ajatustyötä. DL:nien painaessa päälle viikonloput muuttuvatkin mielessäni tehokkaaksi työskentelyajaksi, jolloin on aikaa hoitaa viikolla kertyneet rästit eikä aikaa kulu edes laitokselle raahautumiseen ja siellä epätoivoisiin tulostusyrityksiin. Monesti vielä pyjama […]

Vielä puolitoista vuotta sitten kiersin kaikki viljat kaukaa hiilihydraattikammossani. Kaurapuuro en voinut kuvitellakaan lappaavani aamuiselle lautaselleni. Silloinen kuntosaliohjaajani takoi kuitenkin päähäni järkeä ja ruokakaappeihini ja sieltä myös suuhuni löysivät tiensä takaisin niin kaura kuin banaaninkin. Liikunta ja urheilu ovat vanhoja intohimojani ja kiinnostus terveelliseen ruokaan on syntynyt niiden myötä. Käsipallon pariin päädyin ala-asteella ja lukioaikoina […]

Syksy kovasti puskee jo ikkunaraoista ja kovassa viimassa pyöräillessäni kaipaan jopa korvia suojaavaa pantaa sekä tihkuttavan taivaan alla naulakkoon jäänyttä sadetakkia. Koleiden aamujen myötä kaurapuurokausikin on tullut jo avattua, mutta kokonaan ei kesä tuorepuuroineen ole taaksejäänyttä aikaa, vaan nyt on vielä syytä nauttia sadonkorjuun viimeisistäkin marjoista.   Terveellistä ruokaa pidetään yleensä kalliina ja niinhän se […]

Ensikertaa paluu lomalta omaan kotiin tuntuu helpommalta. Luulen, että ratkaiseva tekijä on juurikin tuo sana oma. Kööpenhaminassa minua ei enää odota pieni alivuokrattu huone, vaan 45 neliötä omaa valtakuntaa. On ihanaa uinua untenmaille ja ponkaista pirteänä ylös oman rytmin mukaan, joka sattuu olemaan poikkeuksellisen varhainen, vaikkakin neljä vuotta arkkitehtuurin opiskelua alkaa tehdä tehtäväänsä ja vetää […]

Vielä hetkeksi palaan Suomen ja auton takapenkillä vietettyihin tunteihin reissatessamme mökille ja takaisin. Paluumatkalla käsiini tarttui äidin hankkima, Kaisa Jaakkolan kirjoittama opus, ”Taikinasta Teräkseksi”. Kirja sisältää perusteelliset vinkit elämäntapamuutokseen mentaalista puolta unohtamatta. Itselläni ei ole tarvetta hurjaan ruokaremonttiin, mutta uusista kirjoista on aina ihana ammentaa inspiraatiota ja pientä lisämotivaatiota. Osin tämän blokin kirjoittaminenkin on itseni inspiroimista […]

Villiyrttien paras korjuukausi alkaa olla jo ohi, mutta luonnosta löytyy vielä muutamia lajeja hyödynnettäväksi. Esimerkiksi maitohorsman satokausi jatkuu huhtikuusta aina elo-syyskuuhun asti. Parhaillaan kainuulainen maisema hehkuu violettina horsmamerenä, mutta kasvia tapaa ympäri Suomen.   Maitohorsman lehdissä on runsaasti C-vitamiinia, kivennäisaineita, karotenoideja sekä flavonoideja. Kukissa ja juurissa on myös steroleja. Horsman syönti lisää nesteen poistumista torjuen tulehduksia. […]