Tag: Kööpenhamina

Vatsan pohjassa kouraisee sekä ylös nousevan hissin että ensimmäisen työpäivän jännitys. Hissin ovet avautuvat, ja astun keskelle tanskalaista arkkitehtitoimistoa. Suoraan toimiston sydämeen iskevää sisäänkäyntiä osasin jo varoa keväisen haastattelun perusteella. Haastatteluakin olin jännittänyt mieli levottomana, mutta jotain olin portfoliostani onnistunut selittämään, sillä sen myötä aukesi puolenvuoden harjoittelupaikka Dorte Mandrup Arkkitehdeille, vahvojen naisten pariin. Aiemmasta toimisto […]

Blogissani säännöllisemmin vierailevat tietävät, että olen terveellisistä elämäntavoista, niin urheilusta kuin ruuasta intoutunut parikymppinen arkkitehtiopiskelija, joka on viimeiset puolitoista vuotta asunut omillaan Kööpenhaminassa. Kevättuulien myötä olen kuitenkin muuttaa takaisin Suomeen. Ennen Otaniemen arkkitehtuurin laitokselle paluuta ja asunnonmetsästystä Helsingistä olen asettunut asumaan kevääksi vanhempieni nurkkiin, Paraisille. Muutamat ystäväni kauhistelevat ajatusta kotiin, vanhemmille muuttamisesta, mutta minusta se […]

Lilyn palstalle on viimeaikoina tupsahdellut runsaasti Turku-aiheisia postauksia. Synnynnäisenä ja tänne hetkeksi palanneena turkulaisena (tai no 15km:n heitolla), minunkin tulisi varmaan iskeä kynäni tähän aiheeseen ja antaa kameran heilua kaulalla kulkiessani pitkin Turun katuja. Kun asiat ovat liian lähellä tai tuttuudellaan osa arkea, ei niitä aina havaitse tai anna niille niiden ansaitsemaa huomiota. Nyt kuitenkin […]

Alkujaan tutustuessani tanskalaisten järjettömään numerosysteemiin, jossa kantalukuna on kaksikymmentä ja isot numerot luetaan vielä kaiken kukkuraksi takaperin ajattelin, ettei kielessä ole mitään järkeä. Jatkaessani kuitenkin kielen opiskelua löysin sen hienouden ja vivahteet. Tanskankielessä on voimakkaasti läsnä sijainnin ilmoittaminen – Ollaanko liikkeessä jotakin kohden taikka loittonemassa siitä, vai seisotaanko sittenkin tukevasti paikallaan?    Yksi suosikkisanoistani on forår, […]

Sana grød on osa tanskalaista identiteettiä. Se on sana, joka saa muukalaisen kielen rullalle ja kirjaimet takertumaan kitalakeen. Grød eli puuro synnyttää mielleyhtymiä lapsuudesta, turvallisuuden tunteesta ja rakkaudesta. Ensimmäisenä mieleen saattaakin juolahtaa lapsuuden kaurapuuro taikka jouluinen riisipuuro kaneleineen ja voisilmineen. Joillekuille puuro saattaa kuitenkin synnyttää negatiivisempia mielikuvia juurikin kitalakeen tarttuneesta lapsuuden liisteristä taikka vanhanaikaisesta köyhien […]

Kööpenhaminaan muuttaessani ajattelin minulla olevan paljon aikaa sen kokemiseen. Aina olen tiennyt tämän elämänvaiheen päättyvän, mutta silti se on tuntunut kaukaiselta, kunnes käsillä oli viimeinen kuukausi, viimeinen päivä ja viimeinen aamu. Viimeiselle viikolleni olikin kertynyt vielä melkoinen lista kaikesta siitä, mitä halusin tehdä ja kokea – Paikoista, joissa olisi käytävä, jotta voin sanoa asuneeni puolitoista […]

Keltainen kortinlukija kilahtaa kahdesti. Nojailen ystäväni kanssa maanalaisen valkoiseen, tai ainakin siksi suunniteltuun, kaakeliseinään samalla siemaillen huolella tippunutta aamukahviani. Maistan suussani suloisen suklaan. Suristen ja kylmän viiman saattelemana junamme asettuu laiturilleen. Nousemme sisään ja raotan tiukasti napitettua takkiani. Asetan paksut lapaseni viereeni ja katselen ystäväni kauniiksi maalattuja huulia. Pimeydestä pääsemme pian valoon. Radanvartta reunustavat graffitit […]

Asun (vielä ihanan hetken) Kööpenhaminan ihanimmalla kadulla, Nørrebron Jægersborggadenilla, aivan suosikkikahvilani GRØD:n yläpuolella. Kyseiseen kahvilaan minun tulee kuitenkin mentyä aivan liian harvoin, kun yksin en sinne tohdi mennä. Kyseessä ei ole mikä tahansa kahvila, vaan sympaattinen puurokahvila, joka tarjoilee erilaisia puuroja ja risottoja aikaisesta aamusta ilta myöhään. Käynti GRØDissä ei kuitenkaan koskaan tuota pettymystä, vaan […]

Pitkästä aikaa töissä on ainakin hetkellisesti kevyempi jakso ja saan nauttia viikonlopun vapaista. Vapauden myötä hyödynsinkin museoiden sunnuntaista vapaapääsyä ja piipahdin kolmatta, mutta ehkäpä pitkään aikaan viimeistä kertaa Ny Carlsberg Glyptoteketissa, Kööpenhaminan kulttuurihistoriallisessa museossa. Ensimmäisellä kerralla ihastelin uudisosaan sijoitettuja Degasin balettitanssijoita, mutta nyt jäin pyörimään alakerran antiikkisten patsaiden pariin sekä aina yhtä viihtyisässä talvipuutarhaan.   […]

Rakastan valkoista talvea ja sen taianomaisuutta. Kööpenhaminan mustilta kaduilta kimmeltävä taikapöly on kuitenkin poissa, mutta satumaailmaan voi silti täälläkin astua ovea raottamalla. Jos haikailet jo kesän perään, älä odota, vaan raota oikeaa ovea. Et tarvitse kalliita lentolippuja, vaan jo bussilipulla taikka omin kintuin voit päästä paratiisiin.   (Kasvutarina. Yllä kesäkuu 2014, alla tammikuu 2015) Yöllisen […]