Olen halunnut ostaa Julia Childin klassikkokeittokirjat Mastering the Art of French Cooking siitä saakka, kun näin Nora Ephronin Julie & Julia -elokuvan. Eino voi todistaa, että olen lukemattomia kertoja hiplaillut kyseisiä kirjoja Akateemisessa. Niiden lukemattomien yhden minuutin suhteiden jälkeen päätin ottaa kummatkin volyymit meille pysyvästi asumaan. Olen saanut niihin vasta hyvin pintapuolisen kosketuksen – kuten parhaimmat suhteet, aion edetä lyhyin ja hitain askelin, enkä ryhdy heti vannomaan valoja.

Ensisilmäyksellä kirjat huokuvat ranskalaisuutta pelkästään aihealueillaan, resepteissäkin on aina jonkinlainen luova kaaos tarkkaan määriteltyjen rajojen sisällä. Kirjoissa on reseptien lisäksi myös uskomattoman paljoa tietoa ja opastusta ylipäätänsä ruokaan liittyen – kuinka teroittaa veitsiä, erilaisia hyödyllisiä keittiövälineitä, kuinka valita parhaat vihannekset, mittataulukko, mitä juoda mistäkin viinilasista, millaista kaulinta ei tule käyttää, mistä tietää onko rapu naaras vai koiras, jne. Jokaisen kohdalla pitkät pätkät tekstiä tukemassa kuvia ja lukuja. Vaikken ole sen paremmin tutustunut näihin info-osioihin, voisin kuvitella, että kirjoista löytyy käytännössä kaikki tarvittava tieto miljoonan michelin-tähden aterian kokkaamiseen.

Olin kuitenkin ihan varma, että kaikki reseptit ovat minunlaiselleni tavalliselle pulliaiselle yksinkertaisesti liian vaikeita valmistaa. Yksi resepti kuitenkin iski heti silmääni, eikä vaikuttanut liian monimutkaiselta. Eikä muuten ollutkaan, vaikka se vaatikin hitusen normaalia enemmän vaivannäköä. Potage Crème aux Oignons, Soubise, eli kermainen sipulisosekeitto. Jos pitää nimenomaan kermaisesta sipulikeitosta, ei voi olla kuin rakastumatta tähän kyseiseen keittoon. Vaikka maku omien sanojeni mukaan on loistava, ellei jopa erinomainen, en itse pystynyt syömään todella raskasta keittoa kovin suurta annosta. Syksy on aikalailla ainoa vuodenaika jolloin pystyn oikeasti edes nauttimaan keitosta, tällä jos jollain saa syysiltaan sitä nimenomaista lämpöä jota kaikki kaipaavat. Eikä muuten ollut loppujen lopuksi edes kallis keitto, siitä myös riittää taatusti syötävää monelle henkilölle tai päivälle.

Keittopohja:

• 500-650g pilkottua sipulia
• reilusti voita, n. 30g
• 2rkl jauhoja
• 4dl kuumaa vettä
• 4dl kanalientä
• 1,5dl kuivaa valkoviiniä
• n. 1dl valkoista riisiä
• 1 laakerinlehti
• suolaa ja valkopippuria maun mukaan

Keiton viimeistelyyn:

• 5,5dl maitoa
• 2dl kermaa
• 50g pehmeää voita
• 2 ruokalusikkaa kirveliä

Miten toimia:

1. Paista sipuleita voissa kunnes pehmeitä, mutta älä ruskista. Lisää jauhot ja paista vielä kaksi minuuttia ilman ruskistamista.
2. Ota kattila pois levyltä ja lisää koko ajan sekoittaen kuuma vesi, kanaliemi ja valkoviini. Laita takaisin lämmölle. Kun keitto alkaa hautua, ripottele riisi, lisää laakerinlehti ja mausta maun mukaan. Anna hautua keskilämmöllä 30 minuuttia.
3. Ota keitto pois lämmöltä ja anna jäähtyä hetki. Ota laakerinlehti pois keitosta. Soseuta keitto.
4. Laita keitto takaisin lämmölle ja lisää maitoa, kunnes koostumus on mieleinen. Lisää kerma ja mausta tarvittaessa lisää.
5. Ota pois lämmöltä kun keitto alkaa jälleen kiehahtaa. Lisää voi ja kirveli ja sekoita kunnes ne ovat sekoittuneet tasaisesti.
6. Voilà! – Keitto on valmis tarjoiltavaksi.

Huom! Alkuperäisen ohjeen mukaan keittoon tulee 1tl curryjauhetta, joka lisätään ensimmäisessä vaiheessa ennen jauhoja. Itse en currya käyttänyt, koska sitä ei löytynytkään kaapista, enkä kyllä muutenkaan välitä currysta. Kirvelin voi myös halutessaan korvata persiljalla.

Sipulikeiton kyytipojaksi sopii loistavasti croque monsieur, eli lämmin kinkkujuustoleipä. Jos valkoviiniä tuli ostettua iso pullo, on sen nauttiminen samassa rytäkässä mitä suotavinta. Syksy on muistutus siitä, että talvi tulee, tahtoi sitä taikka ei. Nyt on täydellinen aika alkaa henkisesti valmistautua tuleviin tuiskuihin. Syö vähän sipulikeittoa. Nauti jokaisesta siemauksesta. Lue jonkun itsellesi täysin vieraan kirjailijan teos. Pidä toista kädestä kiinni ja muista arvostaa jokaista suudelmaa.