Kesäkuun alun fiilistelyitä ja retkeilyä Iso-Melkuttimella
Ihan mukavasti tässä ehti ihanasta auringon paisteesta jo nauttimaan, mutta tänään alkoi satamaan, ja oikein kunnolla onkin ripotellut! Kävin tällä viikolla jopa kaksi kertaa tuossa läheisellä rannalla pulikoimassa töiden jälkeen, se kyllä virkistää ihanasti! Eilen me käytiin ulkona ravintolassa syömässä ja juomassa ekaa kertaa korona sulkujen jälkeen. Paikaksi valikoitui Popinon terassi, se kun on ihan työpaikkani nurkilla ja ruokalista vaikutti houkuttelevalta. Hinku toki olisi ollut terangille jo heti maanantaina, mutta ukon tekele lähti käymään isovanhempiensa mökillä Särkisalossa alkuviikosta, joten en yksin tohtinut mennä. Täällä Hämeenlinnassa meillä ei ole vielä muodostunut mitään vakio ravintoloita tai kippoloita, kaikki on niin uutta ja vierasta, joten tätä on odotettu 🙂 Ruoka oli tosi hyvää ja paikkakin kiva, vaikka sää oli jo pilvinen.
Olen saanut tuota parvekkeen kasvitarhaa taas eteenpäin tehtyä. Ruusut siellä näyttävät tosin olevan jo aika heikossa hapessa, tuo kun ei ehkä niille mikään paras paikka ole, niin kuumaksi menee paahteella. Partsilla kasvaa nyt kesäkukkien lisäksi mansikkaa amppelissa, suippopaprikaa, kirsikkatomaattia ja ananaskirsikkaa. Yrttejä laittelin myös kasvamaan, mutta ne ei jostain syystä yritä edes kasvaa, en tiedä missä vika. Viime vuonna ei ollut mitään ongelmia. Onneksi minulla on tuo Tregren sisällä missä kyllä kasvaa – tällä hetkellä basilikaa ja ruohosipulia.
Viime viikonloppuna olimme ystäväni Heidin perheen kanssa retkeilemässä Iso-Melkuttimella ja lapset oli mukana. Oli tytärpuolelleni ensinmäinen kerta tällainen eräjormailu ja teltassa yöpyminen. Kaikki meni tosi hyvin ja lapsetkin tuli yllättävän hyvin toimeen keskenään vaikka ikäeroa on useampia vuosia. Iso-Melkutin oli paikkana kaunis ja järven ympäri menevä kierros meille juuri sopivan mittainen iltapäivän aikana kierrettäväksi (tekele jäi jälkeläisensä kanssa teltalle). Taipaleen taitettuamme valmistimme ruokaa ja menimme pulikoimaan rannalle. Vesi oli kyllä ihan hyytävän kylmää, mutta kyllä siinä silti oli mielekästä pulahtaa kun niin ihana ilma! Jos jostain täytyy miinusta antaa, niin porukkaahan tuolla Iso-Melkuttimella oli hitokseen, vaikka olikin koulujen päättäjäisviikonloppu. Minulla tuo sesse on siitä pirullinen, että tuppaa haukkumaan helposti jos hänet yllätetään tai lähistöllä menee isoja koiria. Onneksi hänkin sentään yön nukkui levollisesti. Muutoin kyllä valitettavasti lähistön teltoista kantautui yölläkin metakkaa, eli mistään luonnonrauhasta ei voinut puhua 😀
Koronatilanteen takia on nyt patikointi nostanut suosiotaan entisestään ja tuntuu kaikki urheiluketjujen mainoksetkin olevan täynnä retkeilyvarusteita. On myös kiva huomata kuinka kehitys kehittyy ja patikointiinkin tulee kaikkia uusia hifistelyjuttuja, kuten nyt esimerkiksi nämä riippumattoteltat. Kääntöpuolena toki tässä lisääntyneessä retkeilyssä on juurikin tuo melusaaste ja valitettavasti muukin saaste mitä ihmiset tuppaa luontoon päästämään..
Toivottavasti ehdittäisiin vielä tämän kesän aikana tekemään patikointireissuja, ja jos on suositella jotain ihanaa paikkaa täältä Etelä-suomesta, saa vinkkailla vaikka kommentilla 🙂
Tänään sitten nokka kohdennetaankin kohti Tuusulaa. Menemme samaisen Heidin perheen luokse kylään, josta pistäydymme huomenna ukon tekeleen papan siunaustilaisuudessa. Sitten kun on sieltä palattu, eli joskus iltapäivällä, lähdemme Tuusulan järvelle risteilemään lautalla ja sen jälkeen terassin kautta saunomaan. Meitä on lähdössä mukavan kokoinen kööri 😀 Kirjoittanen tästä reissusta blogiin juttua myöhemmin 🙂 Bongasin myös Torista tytärpuolelle käytetyn pyörän kymmenellä eurolla, niin haetaan se nyt matkalla. Mukavaa viikonloppua!
