Tällä viikolla löysimme ystäväni kanssa salaisen puutarhan kampusalueen keskeltä. Vietimme aamupäivän semmassa, jossa keskusteltiin eri diginarratiiveistä kulttuuriperintöinstituuteissa ja -projekteissa (mun piti juuri tarkistaan, mitä ”heritage” on suomeksi. Että tällä tasolla aivoni ovat tämän viikon jälkeen) ja lounaan jälkeen vahingossa päädyimme mitä kauneimman puutarhan keskelle.  Viikon parhain juttu, assolutamente (ja tämä on verrattain merkittävä toteamus, sillä vietin […]

Vuonna 2015 asuin Roomassa kuusi kuukautta.  Vasta matkustettuani takaisin Italiaan tänä vuonna ymmärsin, kuinka erilaista elämäni oli Roomassa verrattuna muihin asuinpaikkoihini. Yksi täydellinen (vai kenties täydellisen italialainen?) viikko Milanossa rakkaan ystäväni luona sai minut muistelemaan noita kuutta kaunista kuukautta. Ensiksikin, elo Roomassa oli paljon onnellisempaa aikaa verrattuna aikaisempaan arkeeni Alankomaissa.  Muistoissani nuo Roomassa vietetyt kuukaudet ovat verrattavissa […]

Ajatukseni ovat viime aikoina pyörineet joulussa. Miten voi olla mahdollista, että kohta on joulukuu? Siis 2017 on miltei ohitse, ei sitä oikein pysty käsittämään. Toisekseen, pikkujoulukausi on parhaimmillaan, eikä minulla ole toistaiseksi tiedossa kuin yhdet kemut.  Marraskuun kirjalist on osoittautunut oikein mielenkiintoiseksi. Erityisesti suosittelen Sarah Bakewellin How to Live? Or: A Life of Montaigne. In One Question and […]

Rakkaus on tuoksunut koko elämäni ajan Lancômen Trésorilta. Ensimmäiset tuoksumuistoni liittyvät äitiini ja hänen silloiseen signature-hajuveteensä. Äideistä puheen ollen, rakkaus tuoksuu myös Armanin Acqua di Gioialta. Isoäitini kylpyhuoneessa oli aina Acqua di Gioiaa ja kauniissa peltipurkissa papiljotteja. YSL:n L’Homme tuo myös mieleen rakkauden ja ennen kaikkea minulle niin rakkaan isäni. Isä tuoksuu myös turvalta ja hellyydeltä, kylmäsavulohikeitolta ja mustalta kahvilta.  […]

Olen jo aikaisemmin maininnut olevani Uusi päivä -tv-sarjan fani. Perjantai on yksi lempipäivistäni, sillä silloin Yle Areenaan ilmeesty kolme uutta jaksoa. Katselen ja kuuntelen heitä onnellisena, yleensä sängyssäni, ja koen pientä haikeutta. Ah ihana Suomi. Ah ihanat suomalaiset. Ja ihana Iris, Otson lisäksi lempihahmoni.  Iriksen isällä Sakulla (joka tosin on tällä hetkellä todella raivostuttava) on eräs sanonta, jonka olen pistänyt mieleeni. Ilon kautta. […]

Vietin ikävuodet 11-23 kroonisessa Pariisi-ikävässä. Erityisesti joka kevät ja joka ikinen syksy möyrin suhteellisen pahanlaatuisessa Pariisi-kaipuussa ja totesin, että ensi vuonna mä muutan sinne. No, en muuttanut. Aina tuli jotain muuta. Kuten se, että 13-vuotiaana ei oikein voi muuttaa toiseen maahan ilman vanhempia. Tai yliopisto xyz on järkevämpi valinta kuin esimerkiksi HEC Paris. Viimeinen niitti mun […]

Hollantilainen Hellen van Meene on tunnettu herkistä, pysäyttävistä ja aavistuksen uhmakkaista muotokuvistaan. Van Meene on eritoten kuvannut tyttöjä ja naisia ja ravistellut naishahmojen perinteistä representaatiota. Alkmaarista kotoisin olevan taiteilijan työssä toistuu unenomainen, hento ja äärimmäisen kaunis valo, joka muistuttaa esimerkiksi Vermeerin tai Rembrandtin töistä. Potreteissa tytöt ovat usein poissaolevia tai tarkoituksellisen uhmakkaita, katsovat tiukasti kameraan tai […]

Dohassa sijaitsee kenties kummallisin, vaikuttavin ja oudoin museo, jossa olen elämäni aikana vieraillut.  Sheikh Faisal -museo on eräänlainen moderni versio cabinet de curiosités -konseptista. Sheikh Faisalin kokoelma koostuu autoista, valokuvista, matoista, aseista, kulkuneuvoista, uskonnollisista esineistöistä, islamilaisesta taiteesta ja antiikista. Pikemmin, minun olisi kirjoitettava, mistä kokoelma ei koostu.  Itse koin vaikuttavimpana Sheikh Faisalin valokuvakokoelman. Tai siis ne puolisen tuhatta […]

Viime päiviin on kuulunut tahmeutta ja pilvien kuvaamista. Valitettavan täydellinen yhdistelmä hetkessä elämistä ja turhanpäiväisten asioiden voivottelua siis. Katsokaas, olen jo pidemmän aikaa tuskastellut arabian kirjoittamisen kanssa. Käsialani on kammottava latinalaisin aakkosin ja arabiaksi se on käsittämättömän rumaa. Luonteelleni tyypillisesti puhuin ”ongelmastani” koko lähipiirilleni.    Osa ystävistäni jaksoi kuunnella (en tiedä millä hermoilla), osa totesi, ettei […]

Värisuora dohalaisittain (onpa piristävää nähdä muutakin kuin marmoria, beigen eri sävyjä ja kultaa), nimikylttibongausta (antaisitko säästösi Eastern Island Trading -firmalle tai leikkautaisitko hiuksesi Digital Gents -salongissa?) ja päämäärätöntä vaeltelua Bin Mahmoud -naapurustossa. Se oli hyvä lauantai-iltapäivä se.  — Still in love with Bin Mahmoud.