Cara Italia

Lokakuu 2014

Saavun aamukoneella Brysselistä Milanoon kolmen ystäväni kanssa viettääksemme muutaman päivän italialaisen ystävämme luona Vianossa Reggio nell’Emilian provinssissa. Ystävämme isä, Signore E, joka on viehättävä sekoitus Bocconista valmistunutta taloustieteilijää ja ekomaanviljelijää odottaa meitä Malpensalla. Signore E:n tuntien parin kolmen tunnin ajomatka Milanosta Vianoon menee yhdessä hetkessä hänen lainatessaan Gramscia ja analysoidessaan Milanon talouspolitiikkaa. 

Vianossa meitä odottaa ystävämme mökki eli 1800-luvun puolivälissä rakennettu keltainen kolmikerroksinen palazzo ja Signore E:n kasvattamat fragolinit, metsämansikat. Ystäväni kohottaa näkyvästi kulmiaan minun kutsuessani hänen toista kotiaan palazzoksi. Non, nonCeline, per favore, se ei todellakaan ole mikään palazzo, meidän vanha talopahasemme vain. 

Olemme saapuneet Vianoon ystävämme kutsusta ajatuksenamme levähtää ja nauttia raikkaasta maaseutuilmasta. On aina ilo palata Italiaan ja erityisesti ystävämme suloisen perheen luokse, mutta minulla on myös henkilökohtainen päämäärä: tehdä valinta vaihtolukukauden suhteen. Rooma vai Singapore, Singapore vai Rooma? 

lost in viano.jpg

Päivät Vianon maaseudulla muistuttavat toisiaan. On ulkoilua, ruoanlaittoa, takkatulta ja lukemista. Ystäväni kutsuvat joka-aamuista kävelyretkeämme vaellukseksi, mutta minun mielestäni se on yksinkertaisesti passeggiata, kevyt kävely. 

Ruoanlaitto on päivän suuritöisin ohjelmanumero. Ja italialaisten kanssa aika seremoniallinen myös. Valmistamme yhtenä päivä risotto alla milanesea, eli sahramirisottoa, toisena pizzaa ja kolmantena haudutettua lihapataa. Signore E on oikeutetusti chef de cuisine, ystäväni puolestaan sous-chef ja me muut nöyriä oppilaita. Ruoanlaiton ohessa Signore E hauskuuttaa meitä tarinoillaan moottoripyöräilystä 70-luvun Pohjois-Afrikassa ja kertoo elämästään Boliviassa ennen Milanoon asettautumista.

Ruokailemme joka päivä valtavassa, mutta silti ihmeen kaupalla kodikkaassa ruokasalissa, jota koristavat muotokuvat ystäväni äidinpuoleisen suvunjäsenistä. Ruokailuamme rytmittää kohtelias, joskin myös syvälllisempi ajatustenvaihto ja säästä valittaminen, sillä sää Vianossa on ollut usvainen ja sateinen jo pidemmän aikaa. Olen jo tottunut italialaisen ystäväni sääpuheisiin, sillä olemme asuneet jo kaksi vuotta yhdessä sateisessa Etelä-Hollannissa, joten tiedän, että on helpointa yhtyä surkutteluun ja toivoa auringon saapuvan pikaisesti. 

Illat kuluvat takkatulen ääressä lukien ja haaveillen. Opinto-ohjaajani kehotti minua kirjaamaan Singaporen ja Rooman plussat ja miinukset analyyttisesti ruutupaperille, mutta olen aivan liian keskittynyt Nicolai Lilinin Siberian Education -kirjaan ja takkatulen syleilevään lämpöön suorittaakseni tarkkuutta vaativan tehtävän. Jos asiaa tutkiskelee järkevyyden perspektiivistä, minun kannattaisi noudattaa alkuperäistä suunnitelmaani ja mennä Singaporeen, mutta ajatus Roomasta kutkuttaa, vaikkakin paikallisen yliopiston kurssitarjonta ei sovi profiiliini ollenkaan. Jos vaikka heitän kolikkoa, tuumailen itsekseni. Parempi syyttää kohtaloa kuin itseään. 

1.jpg

Elämä italialaisessa maalaispitäjässä on kovin erilaista kuin Milanon tai Rooman sykkeessä, mutta silti ihanaa. Rakastan Italiaa ja sen sielukkuutta, jopa siinä määrin, että kykenen kuvailemaan tunteitani verbillä rakastaa. Kyllähän minä käytän englanninkielistä sanaa love kuvailemaan milloin mitäkin, aamukahvista ilta-aurinkoon, mutta se on aivan toinen asia kun sanoo suomeksi, että rakastaa jotakin.

Viimeisenä päivänämme illallistamme Ristorante La Capanninassa ja jossain vaiheessa perheillallista, kenties Signore E:n fragolinien ja panna cottan välissä, huomaan tekeväni päätökseni, että muutan Rooman. Sillä on hyvin vähän tekemistä opintojeni tai yleisen järkevyyden kanssa, vaan ainoastaan sydämeni. Illalla käydessämme nukkumaan paljastan päätökseni ystävälleni. Celine, teit päätöksen sielullasi. Olkoon niin, tosin…ei siinä minun mielestäni ollut yhtikäs mitään epäselvää.

6.jpg

Aikaisemmat Italia-kirjoitukseni:

Vianosta eli italialaisesta maaseudusta, suudelmista, Italian-hetkien tärkeydestä, Tammikuinen Napoli, Italia mielessäin, Retki Fiesoleen.

Milanosta:

Vinkkejä Milanoon, Modernin taiteen museo Milanossa, Paluu Milanoon, Kahvilla ja viinillä, Täydelliset hetket Milanossa, Bosco verticale, CityLife, Museoita, Hautausmaalla.

Roomasta:

Ruoka- ja juomavinkkejä, vinkkejä Roomaan I & II, Elämäni Roomassa.

Firenzestä:

Firenze, Mitä Firenze on?, Vaihtoehtoja Uffizille, Terkkuja Firenzestä.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *