Kimittävä puudeli (eli paksun nahkan kasvattamisesta)
Tulen varmaankin ikuisesti muistamaan sen hetken, kun italialainen professorini kutsui minua kimittäväksi puudeliksi kolmenkymmenen opiskelijatoverini edessä. Vietin vaihtolukukautta Roomassa ja ensimmäisellä luennolla jokaisen tuli esitellä itsensä ryhmälle ja professorille luentosalin edessä. Professori kommentoi ”esiintymistämme”, jotta voisimme ”kehittyä tulevina työnhakijoina ja esiintyjinä”. Oma palautteeni oli hyvin lyhyt: ”Äänesi on liian korkea. Olet kimittävä puudeli.”
Nyt kun ajattelen koko tilannetta, minua lähinnä naurattaa, mutta silloin kun se tapahtui halusin vain ryömiä untuvapeiton alle, rakentaa majan ja piilotella siellä seuraavat kaksikymmentäyhdeksän vuotta.
Professorini kommentti oli asiaton, mutta hyvin italialainen. Se että jonkin on hyvin italialaista ei tietenkään tarkoita sitä, että voi kohdella toisia huonosti, puhua rumasti tai olla muuten asiaton.
Puudelin lisäksi minua on vuosien varrella kutsuttu vaikka miksi, eri maissa ja konteksteissa, toki myös Suomessa.
Kaikkea ei tietenkään pidä tai tarvitse kestää, mutta on tilanteita, joissa kulttuurillinen sensitiivisyys voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ymmärtää toisen osapuolen kommunikoivan paljon suoremmin kuin itse. (Esimerkiksi hollantilaisten suoruus, joka ainakin minua jaksaa vielä useiden vuosien jälkeen joskus kuohahduttaa, on jotakin, johon on vain totuttava, mikäli viettää pidempiä aikoja maassa tai on paljon hollantilaisia ystäviä.)
Asia erikseen ovat tietenkin täysin asiattomat kommentit ja teot. Omalle kohdalleni on sattunut muutama tilanne, joissa nyt toimisin toisin. Sanotaanko vaikka niin, että olla vähän yli parikymppinen YK:ssa tehtävissä, jossa minä toimin…ei se helpoin työpaikka. Nahkani todella paksuuntui – ja välillä liiaksikin. Olisi pitänyt olla rohkeutta puhua esimiehelleni.
Ja sen lisäksi, että minulla olisi pitänyt olla enemmän rohkeutta, olisi organisaatioiden syytä olla tarkempia häirinnän ja muun epäasiallisen käytöksen suhteen. Ei pitäisi olla nuoren kaksikymppisen paikka tarkentaa 60-vuotiaalle kollegalle, että sukkahousujen kommentointi ennen aamupalaveria ei ole ok…näin toisen esimerkin antaakseni.
Lue myös:
Mitä jos ei tunne kuuluvansa mihinkään?