Mitä jos ei tunne kuuluvansa mihinkään?

Postauksen otsikko kiteyttää viimeaikaisen mietintäni: en tunne kuuluvani oikein mihinkään. Pohdintani liittyy voimakkaasti tämänhetkiseen väliaikaisuuden tunteeseeni – ja toisaalta myös siihen, kuinka parissa kuukaudessa mentaliteettini muuttui pysyvän kodin rakentamisesta kirjaimellisesti matkalaukkuelämään.

Mutta onko kuulumattomuuden ajatuksen oltava pelkästään kivulias? Kun ei tunne kuuluvansa mihinkään, voi toisaalta tuntea kuuluvansa kaikkialle.

Mieleeni tulee ystävääni, joka omien sanojensa mukaan kykenee tekemään jopa hotellihuoneesta kotinsa. ”Home is where I am”, hän sanoo. Ihailtava asenne. On myös loogista, että hänellä on työ, jonka parissa hänelle kertyy pitkälti toistasataa matkapäivää.

Pohdintojeni keskiössä ovat melko suuret käsitteet kuten koti ja identiteetti. Mistä kodintunne oikein syntyy ja tarvitseeko paikassa, jonka tuntee kodikseen asua pysyvästi? Kuinka paljon kotimme määrittää identiteettiämme?

Ajattelisin, että kodintunteen mukana tulee tunne siitä, että kuuluu johonkin tai jonnekin. Että on osa yhteisöä, oli se sitten naapurusto tai kokonainen kaupunki. Sellaisen tunteen mukana tulee täysin erilainen kiinnostus siihen, mitä naapurustossa, asuinkaupungissa tai -maassa tapahtuu – ja sitä kautta myös eräänlainen vastuu. (Tässä vaiheessa todettakoon, että itseäni kiinnostaa tällä hetkellä noin miljoona kertaa enemmän oman synnyinkaupunkini tapahtumat kuin se, mitä tämänhetkisessä asuinkaupungissani tapahtuu. Integraatio omalla kohdallani on tällä hetkellä siis oikeastaan täysin olematonta…)

Pohdintani (ja kai myös kipuiluni) jatkuvat. Puhutaan aiheesta kenties myöhemmin lisää…mutta: tuntuuko teistä, että kuulutte kaupunkiinne? Tai oletteko ”kotona”?

Lue myös:

Vapaudesta

Ikävä ja rohkeus (eli saman asian kaksi puolta)

New Yorkissa taisin kasvaa aikuiseksi

suhteet oma-elama
Kommentit (2)
  1. Mielenkiintoista ja itselleni ajankohtaista. Asun Helsingissä, olen lähdössä Etelä-Amerikkaan ajaksi x ja asuin vielä hiljattain vuosikausia Tampereella. En tiedä missä on koti, kai kuten ystäväsi sanoi – siellä missä minäkin, tai oikeastaan, missä kaltaiseni

    Sillä kuulumattomuuden tunne syntyy minulle ehkä ennemmin siitä, jos olen sellaisten ihmisten ympäröimänä, joiden kanssa on yksinäinen olla.

    Joten kaipa mistä tahansa voi löytää sitä kodin tuntua, jos löytää vain ihmisiä, kuuluvuuden tunnetta heidän pariin 🙂

    1. Anteeksi, kommenttisi meni minulta jotenkin ohitse…

      Jep, olet ehdottomasti oikeassa – ihmisethän usein tekevät kodin, ja toisaalta luovat myös kuulumattomuuden tunteen ainakin osittain.

      Mun ongelma on varmasti se, että mun läheiset ystävät on ympäri maailmaa ja arjessa – kivoja ihmisiä, juu – mutta ei tietenkään juuri nyt niitä läheisimpiä…

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *