Kolme minikirjettä Georgia O’Keefelle
Taiteilija Georgia O’Keeffe täyttäisi tänään 132 vuotta. O’Keeffe ei ole itselleni pelkästään ammatillisesti merkityksellinen taiteilija, vaan olen kiintynyt moniin hänen teoksiinsa erityisesti henkilökohtaisella tasolla. O’Keeffe on mielenkiintoinen niin monella tasolla: hänen taiteensa, elämänsä, estetiikan tajunsa, hänen suhteensa Stieglitziin…
Marraskuu 2013
Dear Georgia,
en edes tiedä mistä aloittaa. Olen taas hukassa opintojeni kanssa. Aloitin viime periodissa sosiologian perusteet ajatellen, että kenties sosiologia sopisi minulle. Ei sopinut. En tiedä, miksi ajatus taidehistoriasta pääaineenani tuntuu niin hankalalta. Enkä todellakaan tiedä, miksi minun täytyy koko ajan pyristellä mielenkiintojani vastaan. Sinä olet aina näyttäytynyt niin vahvana ja varmana naisena. Pysyit uskollisena näkemyksillesi. Jätit opettajan pestisi Texasin Virginiassa ja saavuit New Yorkin työskentelemään taiteilijana vuonna 1918. Rakastuit 23 vuotta vanhempaan mieheen. Voi Georgia, saat sen näyttämään niin helpolta ja yksinkertaiselta: valitse intohimosi ja seuraa unelmiasi, vaikka kyllähän minä tiedän, ettei se aina ollut niin helppoa sinullekaan.
Maaliskuu 2017
Dear Georgia,
olemme keskustelleet jo viikon ajan Brooklyn-museon tuottamasta näyttelystä, joka käsittelee sinua ja imagoasi. Näyttely tuntuu jakavan taidekenttää. Ihmiset joko rakastavat tai halveksuvat sitä. Esimieheni mielestä se on nerokas, minusta taas hyvin ongelmallinen, sillä esiinpano asettaa asusi (jotka ovat kyllä hyvin upeita, I know) ja taiteesi samalle viivalle. En arvaile nyt, mitä sinä olisit näyttelystä mieltä. Kenties et edes lausuisi mielipidettäsi julkisesti. Kenties olisit vain todella tyytyväinen, että merkittävä museo järjestää sinusta soolonäyttelyn. (Toisaalta, olit ensimmäinen naistaiteilija, joka sai soolonäyttelyn MoMA:ssa…) Mutta, silti, rakas Georgia, eikö sinusta ole hieman ongelmallista, että pelkkä taide ei enää tunnu riittävän? Miksi taidemuseot kehittelevät niin monimutkaisia näyttelyaiheita, joilla on hyvin ohut yhteys taidehistoriaan? Anyways…asiat ovat mainiosti New Yorkissa. Talvi oli pitkä. Alan pikku hiljaa olemaan yli kivuliaasta erostani. Töissä on kiireistä. Vietän viikonloput näyttelyissä ja toivoisin, että olisi jo kesä.
Syyskuu 2019
Dear Georgia,
muutan ensi viikolla Britanniaan. Ei huvittaisi yhtään. Sinä tiedät, että minä ja Britannia emme ole exactly a match made in heaven. Sinäkin matkustit paljon. Olit paljon Aasiassa, Euroopassa, Lähi-idässä. Lentäminen inspiroi sinua kahteen viimeiseen merkittävään sarjaasi: It Was Blue and Green ja Sky above Clouds. Olen viettänyt taas paljon aikaa kukka-aiheisten abstraktioittesi kanssa. Koko kesän tuntui, etten kykene nauttimaan mistään figuratiivisesta taiteesta, vaan tarvitsen ei-esittäviä teoksia ja paljon tilaa ajatuksilleni. No, kyllähän sinä tiedät millaista se on kun menettää läheisensä. Välillä lohdun etsiminen tuntuu surullisemmalta kuin itse suru. Mutta onneksi minulla on sinut ja Lucio Fontana. Voi hyvin, Georgia, kirjoitan sinulle taas pian.
Syysterveisin,
Celine
Abstraction Blue (1927)
From a Day with Juan II (1977)
An Orchid (1941)
Lake George, Coat and Red (1919)
Lue myös:
Miksi naistaiteilijoiden garderobit kiinnostavat?