Näyttelykesä 2020
Helsingin näyttelykesä vaikuttaa kerrassaan erinomaiselta. Nyt täytyisi vain ”raahautua” maalta kaupunkiin. Tässä muutama poiminta kesän tarjonnasta.
Inspiraatio: Nykytaide & klassikot, Ateneum
Ateneumissa avautui 18. kesäkuuta transhistoriaalinen näyttely, joka tarkastelee kuinka kansainväliset nykytaiteilijat ovat inspiroituneet Euroopan taiteen klassikoista à la da Vinci, Rafael ja Rembrandt. Mukana ovat mm. Marina Abramović, Jake ja Dinos Chapman, Nancy Fouts, Mark Karasick, Ola Kolehmainen, Jeff Koons, Joseph Kosuth, Sara Masüger ja Yinka Shonibare CBE.
Näyttelyssä nähdään myös valokuvataiteilija Ola Kolehmaisen uusi teossarja MVSEVM, jonka hän on kuvannut tätä näyttelyä varten Euroopan keskeisissä museoissa.
Gustafsson&Haapoja: Museum of Becoming, HAM
Gustafsson&Haapoja on kuvataitelija Terike Haapojan ja kirjailija-dramaturgi Laura Gustafssonin yhteistyöhanke. Vuonna 2012 alkaneessa taiteilijakaksikon yhteistyössä tutkitaan historiaa ja yhteiskuntaa ei-ihmiskeskeisyyden näkökulmasta.
Museum of Becoming on kolmen teoksen – Epäihmisyyden museo (2016), Jäämistö (2020) ja Becoming (2020) – kokonaisuus, jossa etsitään uudenlaisia tapoja ajatella ihmistä. Teoksissa pohditaan ihmisen suhdetta omaan yhteisöönsä, ympäristöön ja toisiin lajeihin.
Generation 2020, Amos Rex
Triennaali Generation 2020 avautui helmikuun puolessa välissä. Amos Rexissä on esillä yli kahdeksankymmenen 15-23-vuotiaan taiteilijan teoksia. Näyttelyssä on esillä monipuolinen kattaus nykytaidetta, muun muassa valokuva- ja videotaidetta, kuvanveistoa, tekstiilitaidetta ja performanssia. Erinomainen mahdollisuus tutustua ”uusiin tuuliin” ja bongailla tulevaisuuden nimiä.
Kuntsin kokoelmat, Taidehalli
Taidehallissa on näytillä Kuntsin Säätiön taidekokoelman teoksia. Esillä on 1960-80-lukujen teoksia kotimaisilta nimiltä sekä harvemmin nähtyjä 1970-luvun kansainvälisiä teoksia. Konsuli Simo Kuntsi (1913-1984) perusti vuonna 1970 nimeään kantavan Kuntsin Säätiön, jonka nykyinen yli 800 teoksen taidekokoelma on ennen kaikkea suomalaisen nykytaiteen klassikkokokoelma. Kokoelman kulmakiviä ovat 1960–1980-lukujen nuoret taiteilijat, nyttemmin vankan taidehistoriallisen aseman lunastaneet nimet, kuten Juhani Harri, Kimmo Kaivanto ja Leena Luostarinen. Keräilijänäyttelyt ovat mielestäni aina hyvin kiinnostavia: on mielenkiintoista tarkastella keräilijän ja kokoelman suhdetta – se kun on niin usein hyvin intiimi ja paljastava.
Inkeriläiset: Unohdetut suomalaiset, Kansallismuseo
Kesän (ja kenties koko vuoden) mielenkiintoisin näyttely voi hyvinkin olla tämä Kansallismuseon Inkeriläiset. Lea Pakkasen, Meeri Koutaniemen ja Santeri Pakkasen näyttely käsittelee identiteettiä ja kollektiivisen muistamisen merkitystä.
Inkeriläiset kuvaa suurta tragediaa: Inkerinmaalle, nykyisen Pietarin seudulle asettunut suomalaisväestö kohtasi Stalinin Neuvostoliitossa etnisen puhdistuksen. Karkotukset, teloitukset ja vankileirit sekä suomen kielen ja luterilaisen uskonnon kieltäminen tyhjensivät lähes 140 000 inkerinsuomalaisen kylät ja tuhosivat niiden kulttuurin. Jatkosodan loppuvuosina yli 63 000 inkerinsuomalaista siirrettiin Suomeen sotatoimialueeksi joutuneelta Inkerinmaalta. Välirauhan jälkeen käynnistynyt paluu Neuvostoliittoon merkitsi karkotusten jatkumista. 1990-luvun alussa presidentti Mauno Koivisto antoi inkerinsuomalaisille mahdollisuuden tulla paluumuuttajina Suomeen – yli 30 000 tarttui tilaisuuteen.
Kansallismuseon näyttelyssä eri-ikäisten inkerinsuomalaisten muotokuvat ja ajatukset menneestä, nykyhetkestä ja tulevasta asettuvat vuoropuheluun Siperian karkotusten karuissa määränpäissä, vankileirimaisemissa ja Inkerinmaan tyhjentyneissä kylissä otettujen dokumentaaristen valokuvien kanssa.
Lue myös: