Voidakseni paremmin: henkinen detox

En niinkään perusta fyysisistä detox-kuureista. Kaikki ne joita olen kokeillut (siis kaikki hurjat kaksi) saivat minut vain kaamean nälkäiseksi (enkä voi sietää itseäni nälkäisenä – olen kuin the devil who wears Prada). Mutta henkiset detox-jaksot, niillä olen usein.

Ja tietysti nyt, tammikuun alussa, uuden vuoden ja vuosikymmenen alkaessa, detox on itselleni ajankohtainen.

Omaan henkiseen detoxiini kuuluvat niin arkipäiväistä meditaatiota pidemmät harjoitukset, kiitollisuusvihkosen päivitys ja kaikenlainen hyvien vibojen keräily.

Teen joka päivä kivoja asioita (ml. eilen matkalaukun purkamisen keskellä Englannin kummallisen lämpimässä säässä tehty kävelyretki, toissapäivänä taasen uusien soittolistojen teko.) Käyn myös jatkuvaa kehityskeskustelua itseni kanssa: mikä on hyvää arjessa ja elämässä, mikä innostaa, voimaannuttaa, energisoi, tuntuu rakkaudelta ja toisaalta mikä on kuluttavaa tai tuntuu hankalalta.

Tähän detoxiin kuuluu myös Instagramin siivoaminen (taidan olla melko tiukka unfollow-painikkeen käyttäjä, mutta toisaalta: miksi seurata sisältöä, joka ei miellytä? Oli se sitten missä thansa. Ja, btw, en suinkaan kietoudu mihinkään kuplamuoviin: en voisi ikipäivä olla uutispaastolla tai sulkea silmiäni maailman tapahtumilta.)

Muttei tässä tietenkään ole kyse pelkästä sosiaalisesta mediasta. Merkittävämmässä roolissa on omien ajatusten siivoaminen, tuulettaminen ja vaihtaminen. Ja se jos mikä on yllättävän vaikeaa. Huoh. No, onneksi tiedän, että sekin helpottuu: kunhan detox etenee.

Lue myös:

Rauhoittumiseen (eli ei viinibaareja arki-iltaisin ja muita huomioita)

Irti päästämisestä

Intohimomme eivät ole satunnaisia (ja muita oivalluksia hyvästä elämästä)

Hyvinvointi Oma elämä

Vuoden ainoa lupaus: kulttuurivihko

Puhutaanko vielä uudenvuodenlupauksista vai ovatko ne jo totaalisen passé? Kuuluun heihin, jotka aina vuoden vaihtuessa lupaavat kaikenlaista, ovat totaalisen innostuneita uudesta alusta ja puhkuvat intoa. (Toisaalta, mielestäni uusi alku voi aivan hyvin tapahtua myös toukokuisena keskiviikkona, ei siihen uutta kalenterivuotta tarvita, sillä kyse on ennen kaikkea tunteesta.)

Mietiskelin loppuvuonna elämääni ja kuvioita tullen siihen tulokseen, että voin parhaiten, kun harrastan monipuolisesti kulttuuria. Tähän lopputulemaan tulin viime kuussa Pietarissa, kun katsoin hotellihuoneessani peiliin ja mietin, että mistä kasvoilleni on tullut tällainen hehku, kun en ole oikein pysynyt ruokavaliossani enkä ole sen ihmeellisemmin harrastanut liikuntaakaan.

Kipitellessäni Filharmonikoiden pieneen saliin ymmärsin, mistä on kyse: kulttuurista. Kai sitä nyt vähemmästäkin hehkuisin, kun olen joka ilta ollut joko oopperassa tai konsertissa. Sieluani on siis oikein hellitty.

Siispä vuoden 2020 ainoa lupaukseni: joka viikko kulttuuria. Ja että yritän kirjoittaa kokemuksistani kulttuurivihkoseeni, koska jälkikäteen on kiva muistella hyviä (ja huonoja!) kokemuksia. Kulttuurinkulutukselle ei ole rajoja; ei tarvitse olla oopperaa, klassisen konsertteja tahi muuta ”korkeakulttuuria” (irvistys ko. termille!), voi olla ihan mitä tahansa kulttuurillista. Eli skaala on hyvin laaja. Nyt jo tiedän, että haluaisin kuunnella kaikki Verdin oopperat peräjälkeen ja katsoa Godardin leffat aikajärjestyksessä.

Entä te, teittekö mitään lupauksia?

Lue myös:

Kaikki paitsi ooppera on turhaa

Suomalaisia ateljeemuseoita

Viisi kirjaa, joiden en halunnut loppuvan

Kulttuuri Museot ja näyttelyt Musiikki Ajattelin tänään