Berliinistä
Kotiuduin hetki sitten Berliinistä. Kaupunki ei kuulu suosikkeihini, sanottakoon se nyt tässä heti alkuun. Ymmärrän toki Berliinin charmin, ainakin noin teoriassa, mutta itseeni se ei vain jotenkin oikein iske. Kreuzberg, ihan kiva. Neukölln, ihan kiva. Prenzlauer Berg, ihan kiva sekin. Auguststraße lienee lempikatuni, ainakin sillä sijaitsee tosi monta varteenotettavaa kohdetta niin fiilistelyyn, ostoksille kuin ihan vain hengaamisellekin. Näistä mainittakoon KW Institute for Contemporary Art, APRIL FIRST -boutique ja kahvila Barn.
Ja tietysti, ne tärkeimmät, eli museot. Pergamon-museo, Neues ja Alte Nationalgalerie, näitä suosittelen ihan kaikille (ja en kai olisi museologi, ellen mainitsisi museoita miltei joka kirjoituksessani).
Viimeviikkoinen matkani keskittyi pelkästään museoihin. Siellä täällä oli pari iltaa, jolloin tapasin ystäviäni (jotka tuntuvat poikkeuksetta rakastavan Berliiniä ja ovat siksi muuttaneet sinne asumaan). Tuntuu hassulta tavata yliopistofrendejä uusissa konteksteissa. Vieläkin tuntuu, että vasta eilenhän me luettiin tieteen filosofian tenttiin ja nukahdeltiin toistemme sohville.
Kaukana tosin ovat bilepäivät, siinä lienee se merkittävin ero vuosiin 2011-2015 ja nykyhetkeen. Viimeinen iltani Berliinissä kului sängyssä, eikä suinkaan Berghainissa. Itse asiassa, en ole koskaan bailannut Berliinissä. Liekö siitä johtuu aavistuksen nuiva suhtautumiseni ko. kaupunkiin?
Anyways, sää oli kirpakan aurinkoinen ja kipittelin miltei joka päivä 20 000 askelta (yaaasssssss). Tuntui muuten tosi hyvältä. Ja varmasti paljon paremmalta kuin puolitoista päivää Berghainissa.
—
Berlin, Berlin, perhaps you’re just too cool for yours truly.
