Journey

6.9.2019 Celine

Mutta eniten kiinnostaa syksy

Syksy, olen valmis.

Out with the old, in with the new, jne.

Ai hitsi, kuinka hyvältä on tuntunut pukeutua sukkiksiin ja nahkatakkiin. Ilma tuntuu raikkaalta, puissa näkyy jo keltaisen sävyjä. Ihana, ihana syksy.

Minua (kuten varmasti myös puolta blogimaailmaa) kiinnostaa eritoten tuoksukynttilät, villakangastakit (vuoden paras aika on tietysti se, kun voi pukeutua villakangastakkiin, mutta nilkat ovat paljaat), pimenevät illat, kashmirvaatteet, kerrospukeutuminen ja edessä siintävät ruskakävelyt. Eli kaikki ne ihanat syksykliseet, joita toistamme mielellämme vuodesta toiseen.

Syksy on myös otollista aikaa uuden luomiselle:

soittolistoja,

harrastuksia,

ajatuksia,

kenties joku palaa takaisin kouluun tai yliopistoon (myös minä, iiks!),

hiustyylejä,

kävelyreittejä,

ystäviä,

muistilappuja,

ihan mitä tahansa. Sillä kenties lopulta syksyssä on kyse mahdollisuudesta uuten alkuun, oli se sitten mitä tahansa suuresta elämänmuutoksesta joukkoon pieniä, arkipäiväisiä muutoksia. Ja se jos jokin on ihanaa.

Lue myös:

Juuri nyt kiinnostaa arki ja kaikki yksinkertainen

Stuff dreams are made of

Avainsanat: Arki, hyvä elämä

kulttuuri ajattelin-tanaan mieli paivan-tyyli

5.9.2019 Celine

Hyvinvoinnista (tai sen puutteesta)

Kesäni tapahtumien jälkeen olin melko kurjassa kunnossa. Mieli maassa, olo sekava, hyvin vähän ruokahalua. Nyt kun oloni on pikku hiljaa kohentunut, olen aloittanut kevyen uudelleen energisointi -projektin (vai miten kääntäisitte ”re-energisation”?).

Kyseessä ei ole minkäänlainen dietti tai kuntokuuri (yhhyh, molemmat inhokkisanojani), vaan itse asiassa täysin päinvastoin. Reagoin stressiin ja ahdistukseen syömättömyydellä, eli erityisesti tällä hetkellä painonnousu on tervetullutta.

Hyvinvointikuurini keskittyy lähinnä mieleen, mutta myös jonkin verran ruumiiseen, sillä onhan niiden kahden tasapaino kaiken a ja o hyvän olon kannalta. Ja sitä minä todella kaipaan. Kokonaisvaltaista hyvää oloa, keveyttä, raikkautta, tyytyväisyyttä.

Aloitin tuomalla aamu- ja iltameditaatiot takaisin rutiineihini. Headspacen Andyn äänen kuuleminen heti ensimmäiseksi aamulla tuo jo itsessään lohdutusta. Seuraavaksi mukaan tulivat mm. kuivaharjaus, kylmät suihkut, pitkät yöunet, mani- ja pedikyyrit, vartalon rasvaus ja ihon hoitaminen (käytän lähinnä Whamisan tuotteita ja aina välillä eri vaiheiden määrä tuskastuttaa, mutta sitten muistan että eri aineiden kanssa lotraaminen käy oikeastaan mindfulness-harjoituksesta.)

Täysin normaaleja rutiineja siis, mutta kaiken kaaoksen keskellä en ollut keskittynyt niihin ollenkaan. En ollut keskittynyt itseeni ollenkaan, vaikka olin viettänyt suurimman osan kesästäni visusti kiinni ajatuksissani.

Olen palannut taas kirjojen pariin, en juo oikeastaan ollenkaan alkoholia, vietän hyvin vähän aikaa Instagramissa, kävelen luonnossa päivittäin ja pyrin olemaan uskomatta aivan kaikkea, mitä ajattelen. (Lausahdus don’t believe everything you think on yksinkertaisuudessaan nerokas ja niin totta.)

Kirjoitan taikavihkooni asioita, joista olen kiitollinen tai jotka ovat ilahduttaneet ja koristelen tekstiviestini sydämillä ja pusuilla. Pyrin hyväksymään keskeneräisyyteni ja kipuiluni (ja piru vie se on joskus aivan kauhean haastavaa) ja yritän ymmärtää, että en ole tunteeni (uhhuhuh, kuinka vaikeaa sekin voi joskus olla!)