Tärkein neuvoni Pietariin ensi kertaa matkustaville kuuluu: ihastele palatseja. (Seuraava voisi olla: yritä mennä oopperaan tai konserttiin. Ja sen jälkeen iltapalalle georgialaiseen raflaan.) Mutta nyt niihin palatseihin, tässä kauneimpia:

Talvipalatsi

Rastrellin suunnittelema Talvipalatsi, kenties Pietarin kuuluisin rakennus, valmistui keisarinna Annan hallituskaudella vuonna 1735. Myöhemmin keisarinna Elisabetin ollessa vallassa, palatsi rakennettiin uudestaan, mutta taas Rastrellin suunnitelmien mukaisesti. Tämä ”uusi” Talvipalatsi valmistui vuonna 1762. Palatsin sisäosat rakennettiin uudelleen vuoden 1837 tulipalon jälkeen, mutta palatsin koristeellinen julkisivu on Rastrellin ajalta.

Palatsi edustaa venäläistä barokkityyliä (muita ko. tyylikauden rakennuksia ovat esimerkiksi Pyhän Nikolaoksen merikatedraali ja Smolnan katedraali).

Talvipalatsi on täynnä toinen toistaan uskomattomampia saleja ja tiloja: Jordanin portaat, joita pitkin tsaariperhe laskeutui loppiaisena osallistuakseen papiston johtamaan Kristuksen kasteen juhlaan; Auguste Montferrandin suunnittelema Kenttämarsalkkojen sali; Carlo Rossin Sotagalleria, jossa sijaitsevat kaikkien 332 kenraalin, jotka osallistuivat vuoden 1812 sotaan; henkeäsalpaava Ivan Stasovin suunnittelema Yrjönsali, joka on kiistatta Talvipalatsin sydän ja Stakenschneiderin Paviljonkisali, jonka seinien kyynellähteiden esikuvana oli Puškinin kuvaamat Bahtšisarain suihkulähteet.

Marmoripalatsi

Keisarinna Katariina Suuri rakennutti Marmoripalatsin rakastajalleen Grigori Orloville vuonna 1785. Valitettavasti Orlov ennätti kuitenkin kuolla ennen kuin palatsi valmistui. Orlovin sijasta palatsiin muutti Puolan kuningas Stanislaus Poniatowski, joka myös oli keisarinnan läheinen ystävä.

Arkkitehti Antonio Rinaldin suunnittelema uusklassinen palatsi poikkeaa kaupungin muista palatseista materiaalivalintojensa takia. Palatsi on rakennettu sekä luonnonkivestä, graniitista että marmorista. (Itse asiassa sen julkisivussa ja sisustuksessa on käytetty yhteensä 32:ta erilaista marmorilajia – eli palatsi on erinomainen paikka inspiraation hakemiseen kaikille marmorifaneille.)

Poniatowskin jälkeen rakennus siirtyi suuriruhtinas Konstantin Pavlovitšin, keisari Paavali I:n toiseksi vanhimman pojan haltuun ja vuonna 1832 suuriruhtinas Konstantin Nikolajevitšille,keisari Nikolai I:n pojalle.

Stroganovin palatsi

Myös Stroganovien vuonna 1754 valmistunut palatsi on arkkitehtri Rastrellin käsialaa. Interiööreistä vasti mm. arkkitehti Giuseppe Valeriani, joka loi mm. kattomaalauksen Telemakhos ja Olympos, joka sijaitsee palatsin suuressa tanssiaissalissa.

Palatsin yksi kuuluisimmasta omistajista oli kreivi Aleksandr Sergevitš Stroganov, mesenaatti ja Pietarin taideakatemian presidentti. Stroganovin maaorjasta Andrei Voronihinista tuli kuuluisa arkkitehti – hänen käsialaansa on esimerkiksi Kazanin katedraali.

Stroganovien suvun kantaisänä pidetään Ioanniki Fjodorovitšia, joka oli suola-, metalli- ja turkiskauppias. Hänen kolme poikaansa Jakov, Grigori ja Semjon jatkoivat isän toimintaa 1500-luvulla. Perheestä tuli satumaisen rikas ja he omistavat palatseja ja maatiloja ympäri maata.

Mikaelinlinna

Vasili Bazenovin ja Vincenzio Brennan suunnittelema Mikaelinlinna valmistui vuonna 1800 keisari Paavali I:lle. Palatsiin liittyy perin synkkä historia: salaliittolaiset murhasivat keisari Paavali I:n 12. maaliskuuta vuonna 1801. Paavali I ennätti asua palatsissa vain reilu 40 päivää.

Palatsista kerrotaan muuten myös yksi hauska anekdootti. Paavali I oli kysynyt ystävättäreltään Jekaterina Nelidovalta, minkä väriseksi palatsi maalataan, jolloin hän riisui käsineensä ja sanoi: ”Minun käsieni väriseksi.” (Tosin toinen koulukunta sanoo Jekaterinan todenneen, että: ”Minun hansikkaitteni väriseksi.” Mene ja tiedä!)

Lue myös:

Pietari: Missä kuljin

Viisi hetkeä Pietarissa

Pieni opas Pietariin