5 syytä miksi ulkomailla asuminen on aivan kamalaa

Olen kirjoittanut blogissani paljon ulkomailla asumisen hyvistä puolista. Todellisuudessa tosin ulkomailla asumiseen liittyy liuta rasittavia piirteitä ja tarkemmin ajateltuna se on oikeastaan aivan kamalaa ainakin näiden viiden syyn vuoksi:

Ensiksikin, ulkomailla asuva joutuu sietämään vaihtelevia määriä outoutta. Outoja tapoja, käytäntöjä, ihmisiä, ruokia, keskusteluaiheita ja liikennekulttuuria. Kuinka maassa jonotetaan? Miksi jotkut asiat eivä vain tunnu onnistuvan? Miksi niin monen asian täytyy olla niin kummallinen?

Qatarilainen pankkini ei vain yksinkertaisesti pystynyt ratkaisemaan yhtä hyvin yksinkertaista pankkiasiaani ja jokainen työntekijä, jonka kanssa keskustelin antoi asiaan eri vastauksen. Roomassa asuessani talomme sisäpihan suihkulähteessä oli kultakaloja. Hollantilaiset puolestaan ovat niin käsittämättömän suorapuheisia, että poskeni punottivat vähintään viikoittain. New Yorkissa sitä vasta pitkin sietää kaikenlaista outoutta. Shamaaneja metrossa, kummallisia hiippareita kaduilla, iskuyrityksiä aivan kaikkialla. Huoh.

Ulkomailla asuva suomalainen joutuu myös mitä todennäköisemmin sopeutumaan erilaiseen keskustelukulttuuriin. Erityisesti Jenkeissä, Briteissä tai amerikkalaisvaikutteisessa yhteisössä (esimerkiksi yliopisto tai työpaikka, jonka lingua franca on englanti) suomalaisen on klaarattava small talk ja muut tervehtimiseen ja kanssakäymiseen liittyvät käytännöt kuten poskipusut (jotka juontavat juurensa kosmopoliittisesta, eurooppalaisesta kulttuurista eivätkä sinänsä liity englannin kieleen), sillä muuten saat oudon (=epäkohteliaan) suomalaisen maineen. Eli tiedä milloin how are you -tervehdykseen vastataan how are you’lla ja milloin siihen voi antaa ”oikean” (eli suomalaiselle ensisijaisesti rehellisen) vastauksen ja noin miljoona muuta kommervenkkiä.

Ulkomailla asumisessa on kamalan rasittavaa myös se, että hyvin usein sitä joutuu korjaamaan ihmisten ennakkoluuloja Suomesta. (Kokeilepa itse todeta vähintään kerran viikossa no, Finland is not part of Scandinavia. Tai no, it doesn’t snow all the time.) Yhtä rasittavia ovat tietenkin myös ulkomaalaisten mukahauskat vitsit Suomesta. (Eli suomalaisten juomatavat, itsemurhatilastot, ihmisten puhumattomuus, yleinen pimeys ja rakkaus heviin.) Kuka näitä oikein levittää?

Jos muuttaa usein maasta toiseen, totaalisen rasittavaa ovat myös fyysisten olosuhteiden muutokset (lämpötilaerot, vedenlaatu, tuuli, you name it) ja niiden vaikutus kehoon ja mieleen. Milloin puhkeaa akne, milloin atopia, milloin allergiaoireet, milloin apatia. Vaivojen kanssa on parasta vain kärvistellä, sillä luotettavan lääkärin (tai aloitetaan vaikka sillä, että puhutte samaa kieltä) löytäminen on hirveän hankalaa myös.

Pahinta ulkomailla asumisessa on kuitenkin Suomeen palaaminen. Talvella on tautisen pimeää ja ankeaa, eli pelkkä oleminen väsyttää. Kesällä on niin valoisaa, että nukkuminen on hankalampaa kuin pahimman jet lagin kourissa. Ihmiset eivät osaa sanaa käyttää sanaa anteeksi väistäessä, eivätkä he totisesti osaa myöskään käyttää alkoholia (miksi Helsingin keskusta on perjantai-iltana pelottavampi kuin Bronx?).

Lue myös:

Kuinka selviytyä muutosta ulkomaille?

Lempiasioitani ulkomailla asumisessa

Asioita joita vuodet ulkomailla ovat opettaneet

kulttuuri oma-elama mieli

Une femme: Hildegard Bingeniläinen

Hildegard Bingeniläinen (1098-1179) oli saksalainen nunna, abbedissa, kirjailija ja uskonnollisen tiedon uudistaja. Yksi keskiajan vaikutusvaltaisimmista naisista syntyi Reininmaalla vuonna 1098 yhdeksänlapsiseen aatelisperheeseen. Nuori Hildegard lähetettiin kahdeksanvuotiaana Disibodenbergin benediktiiniläisluostariin, sillä hän oli lapsena sairaalloinen, eivätkä hänen vanhempansa uskoneet Hildegardin pääsevän koskaan naimisiin. Luostarissa Hildegardin suojelijaksi ryhtyi kreivitär Jutta von Sponheim. Opettajansa kuoltua vuonna 1136 Hildegard Bingeniläisestä tuli luostarin naisosaston johtaja. Vuonna 1150 hänen onnistui perustaa oma luostari Rupertsbergiin.

Hildegard Bingeniläinen tuli tunnetuksi näkijänä. Hänen kykynsä vahvistettiin Trierin kirkolliskokouksessa vuosina 1147-48, mikä antoi Hildegard Bingeniläiselle merkittävää arvovaltaa. Hänen tunnettavuutensa ja asemansa oli perin harvinaista keskiaikaiselle naisjulistajalle. Paavi Eugenius III:n tuki teki Hildegardista julkisen hahmon, joka tunnettiin seka ylhäimistön että alempien luokkien piireissä.

Hildegard Bingeniläinen oli aikansa superjulkkis, joka kirjoitti valtavan suosittuja kirjoja, joita luettiin vielä vuosisatojen ajan hänen kuolemansa jälkeen. Hänen tunnetuin teoksensa, Liber Scivias eli Tunne tiet, valmistui 1140-luvulla. Teos on Hildegard Bingeniläisen näkyihin perustava teologis-kosmologinen kuvaus maailman, enkeleiden ja ihmisten synnystä, sekä lankeemuksesta ja pelastuksen ihmeestä.

Hildegard Bingeniläisen ura ei rajoittunut hänen asemaansa näkijänä. Häneltä jäi poikkeuksellisen laaja tuotanto, joka kattaa niin lääketieteen, luonnontieteen, kosmologian, teologian, etiikan, runouden ja sävellystyön. Hildegard Bingeniläinen on ensimmäinen tuntemamme lääkintätietoa systematisoinut nainen. Hänen Ordo Virtutum -sävellystään pidetään eurooppalaisen säveltaiteen ensimmäisenä liturgisena draamana.

Uraauurtavan tutkimuksensa lisäksi Hildegard Bingeniläinen kävi ahkeraa kirjeenvaihtoa muiden aikalaistensa kuten Englannin Henrik II:n, Eleonora Akvitanialainen, paavien Eugenius III, Anastasius IV ja Aleksanteri II, sekä keisarien Konrad III:n ja Fredrik Barbarossan kanssa.

Lienee siis sanomatta selvää, että Hildegard Bingeniläinen oli kaikin puolin hyvin erityislaatyinen nainen.

___

Kuva: Hildegard Bingeniläisen teoksesta Liber Scivias.

kulttuuri suosittelen