Olen kirjoittanut blogissani paljon ulkomailla asumisen hyvistä puolista. Todellisuudessa tosin ulkomailla asumiseen liittyy liuta rasittavia piirteitä ja tarkemmin ajateltuna se on oikeastaan aivan kamalaa ainakin näiden viiden syyn vuoksi:

Ensiksikin, ulkomailla asuva joutuu sietämään vaihtelevia määriä outoutta. Outoja tapoja, käytäntöjä, ihmisiä, ruokia, keskusteluaiheita ja liikennekulttuuria. Kuinka maassa jonotetaan? Miksi jotkut asiat eivä vain tunnu onnistuvan? Miksi niin monen asian täytyy olla niin kummallinen?

Qatarilainen pankkini ei vain yksinkertaisesti pystynyt ratkaisemaan yhtä hyvin yksinkertaista pankkiasiaani ja jokainen työntekijä, jonka kanssa keskustelin antoi asiaan eri vastauksen. Roomassa asuessani talomme sisäpihan suihkulähteessä oli kultakaloja. Hollantilaiset puolestaan ovat niin käsittämättömän suorapuheisia, että poskeni punottivat vähintään viikoittain. New Yorkissa sitä vasta pitkin sietää kaikenlaista outoutta. Shamaaneja metrossa, kummallisia hiippareita kaduilla, iskuyrityksiä aivan kaikkialla. Huoh.

Ulkomailla asuva suomalainen joutuu myös mitä todennäköisemmin sopeutumaan erilaiseen keskustelukulttuuriin. Erityisesti Jenkeissä, Briteissä tai amerikkalaisvaikutteisessa yhteisössä (esimerkiksi yliopisto tai työpaikka, jonka lingua franca on englanti) suomalaisen on klaarattava small talk ja muut tervehtimiseen ja kanssakäymiseen liittyvät käytännöt kuten poskipusut (jotka juontavat juurensa kosmopoliittisesta, eurooppalaisesta kulttuurista eivätkä sinänsä liity englannin kieleen), sillä muuten saat oudon (=epäkohteliaan) suomalaisen maineen. Eli tiedä milloin how are you -tervehdykseen vastataan how are you’lla ja milloin siihen voi antaa ”oikean” (eli suomalaiselle ensisijaisesti rehellisen) vastauksen ja noin miljoona muuta kommervenkkiä.

Ulkomailla asumisessa on kamalan rasittavaa myös se, että hyvin usein sitä joutuu korjaamaan ihmisten ennakkoluuloja Suomesta. (Kokeilepa itse todeta vähintään kerran viikossa no, Finland is not part of Scandinavia. Tai no, it doesn’t snow all the time.) Yhtä rasittavia ovat tietenkin myös ulkomaalaisten mukahauskat vitsit Suomesta. (Eli suomalaisten juomatavat, itsemurhatilastot, ihmisten puhumattomuus, yleinen pimeys ja rakkaus heviin.) Kuka näitä oikein levittää?

Jos muuttaa usein maasta toiseen, totaalisen rasittavaa ovat myös fyysisten olosuhteiden muutokset (lämpötilaerot, vedenlaatu, tuuli, you name it) ja niiden vaikutus kehoon ja mieleen. Milloin puhkeaa akne, milloin atopia, milloin allergiaoireet, milloin apatia. Vaivojen kanssa on parasta vain kärvistellä, sillä luotettavan lääkärin (tai aloitetaan vaikka sillä, että puhutte samaa kieltä) löytäminen on hirveän hankalaa myös.

Pahinta ulkomailla asumisessa on kuitenkin Suomeen palaaminen. Talvella on tautisen pimeää ja ankeaa, eli pelkkä oleminen väsyttää. Kesällä on niin valoisaa, että nukkuminen on hankalampaa kuin pahimman jet lagin kourissa. Ihmiset eivät osaa sanaa käyttää sanaa anteeksi väistäessä, eivätkä he totisesti osaa myöskään käyttää alkoholia (miksi Helsingin keskusta on perjantai-iltana pelottavampi kuin Bronx?).

Lue myös:

Kuinka selviytyä muutosta ulkomaille?

Lempiasioitani ulkomailla asumisessa

Asioita joita vuodet ulkomailla ovat opettaneet