Tag: Arki

Marraskuun viimeinen keskiviikko…ja mieleni tekisi sanoa, että menipä marraskuu kivuttomasti. OK, onhan se pimeä kuukausi, muttei ollenkaan niin kammottava kuin mitä viime vuodelta muistelin. Ja nyt ollaan jo voiton puolella: pian on joulu, jee jee.  Valitettavasti mun väitöskirja vei tässäkin kuussa voiton, enkä lukenut mitään muuta kuin oman alan kirjoja (ja tällä melko teoreettisia sellaisia. Mutta […]

Maanantai Herään Luxemburgissa ystäväni talossa noin 6.30. Meditoin ja venyttelen sängyssä, sillä päivä tuntuu jo valmiiksi hyvin raskaalta: tänään isoäitini täyttäisi 90 vuotta. Muistelen vuoden takaista syntymäpäivää, kun olimme kaikki yhdessä ja hyvin painavan sydämen kanssa raahaudun alakertaan valmistamaan aamukahvit itselleni ja ystävälleni. (Meidän rakkain rutiinimme on yhdessä nautittu aamukahvi <333.) Päivä on tahmea, teen […]

Saavuin kaksi viikkoa sitten Luxemburgiin ystäväni luokse. (Kun muuten mietin tuttava- ja ystäväpiirejäni, kaupungit joihin tuttavani ovat ”päätyneet” ovat Lontoo, Bryssel, Luxembourg ja New York. Eli Luxembourgissa on paljon tuttuja, mikä taas on tarkoittanut melko kiireistä lounasaikataulua.) Torstaina heräsin vihlovaan päänsärkyyn, jonka en usko olleen seurauksen nero d’avolasta, vaan liian monen kielen puhumisesta. Englantia, ranskaa, […]

Mutta kuinka selviämme marraskuusta? Ystäväni kysyi jo syyskuun puolessa välissä. Pakenemme jonnekin yhdessä, vastasin naurahtaen. Kaksi kuukautta myöhemmin tilanne on tämä: minä pakenin ystäväni luokse Luxembourgiin (ja täytyy todeta, vaikka itse sanonkin, että tein erinomaisen ratkaisn tullessani rakkaan ystäväni luokse viideksi viikoksi. On niin ”ihanaa” viettää vuoden pimein kuukausi hyvän ystävän kanssa.) (Ja, let’s face it, Diptyquen […]

Helsingissä on lukuisia taianomaisia paikkoja (esimerkiksi Kansalliskirjasto, Elite, Kukkapuisto, Nikolainkirkko, Ateneum, Didrichsenin taidemuseo ja Taidehalli), mutta yksi on vertaansa vailla: venäläinen ravintola Troikka Töölössä. Tiedätte kuinka paljon rakastan Pietaria ja Venäjää, joten ei liene yllätys, että olen kovin ihastunut Troikkaan ja tunnen oloni siellä täydellisen kotoisaksi. Ja…what’s not to love…valkoisine pöytäliinoineen, kynttilöineen ja alkumaljaksi tarjottavine […]

Kuten olen jo aikaisemmin monta kertaa täällä kertonut: olen ystäväpiirissäni the one who doesn’t like London. Olen kirjoittanut epäkiinnostuksestani kaupunkiin blogissanikin useaan otteeseen. No, asiat muuttuvat. Ja vaikka Lontoo on vieläkin mielestäni hieman intohimoton kaupunki verrattuna esimerkiksi New Yorkiin, Pariisiin tai Pietariin, ei se kuitenkaan nyt niin kamala kaupunki ole. (Ja jos sinä satut olemaan suuri Lontoo-fani, […]

Jännittävää lokakuun viimeistä, rakkaat ystävät! (Ja voi kuinka toivoisin olevani juuri nyt New Yorkissa nauttimassa Halloweenista. Sen sijaan olen Luxembourgissa, jossa taloja ei koristella, eikä Halloween oikeastaan edes kaupunkikuvassa näy. Toki sen ymmärrän, eihän kyseessä todellakaan ole eurooppalainen ”juhla”.) Nyt seuraa pieni lokakuu-recap biisien ja fiiliksien muodoissa. Olisin toivonut voivani kirjoittaa kirjoista, mutta valitettavasti väitöskirjatyö […]

Muiden innoittamana päädyin osallistumaan blogihistoriani ensimmäiseen haasteeseen (mutta minun oli pakko järjestää kysymykset uudelleen – en voinut itselleni mitään), eli, rakkaat ystävät, tässä minun versioni Kuinka usein -haasteesta. (Ja varoituksen sananen: vastaukseni eivät ole erityisen mielenkiintoisia!) Vaihdat lakanat? Vähintään kahden viikon välein – paitsi jos olen ollut paljon poissa kotoa, silloin luonnollisesti hieman harvemmin. Vaihdat pyyhkeet? Kasvopyyhkeen vaihdan viikon […]

Hei ystävät! Oliko teillä mukava viikonloppu? Lontoossa saimme nauttia melko kivasta säästä (vain muutama sadekuuro ja jopa aurinkoakin!). Aivan ensimmäiseksi on sanottava muutama sananen V&A-museon uudesta Tim Walker: Wonderful Things -näyttelystä, joka on ollut viikonlopun hot topic. Näyttely on lievästi sanottuna kuohuttanut. Näyttely on fantasiamaailma par excellence. Museokävijä itsessäni toivoi, ettei se koskaan loppuisi. Taidehistorioitsija ja museologi sen […]

Tulen varmaankin ikuisesti muistamaan sen hetken, kun italialainen professorini kutsui minua kimittäväksi puudeliksi kolmenkymmenen opiskelijatoverini edessä. Vietin vaihtolukukautta Roomassa ja ensimmäisellä luennolla jokaisen tuli esitellä itsensä ryhmälle ja professorille luentosalin edessä. Professori kommentoi ”esiintymistämme”, jotta voisimme ”kehittyä tulevina työnhakijoina ja esiintyjinä”. Oma palautteeni oli hyvin lyhyt: ”Äänesi on liian korkea. Olet kimittävä puudeli.” Nyt kun ajattelen […]