Tag: mies hoitovapaalla

[Rivitolkulla lätinää siitä, miksi blogitauosta tuli vähän vahingossa useamman kuukauden mittainen.] No niin! Nyt kun selvitin näin perusteellisesti syyt blogihiljaisuuteen, on aika latoa vähän kuulumisia kehiin. Kesän kynnyksellä saimme jännittää vähän sitä sun tätä, mutta kaikessa kävi lopulta hyvin! Isoin mullistus on ehdottomasti ollut hoitovapaan päättyminen kuopuksen kolmevuotissynttäreihin heinäkuun lopulla. Suurin piirtein siitä päivästä lähtien, […]

Katsoin äsken kalenteriin ja tajusin, että olen ollut töissä jo vuoden. Esikoinen täyttää kuukauden päästä neljä, kuopus on nyt vuoden ja yhdeksän kuukautta. Kun viime toukokuun alussa halasin kyyneleet silmissä lapsia aamuvarhaisella ennen uudelle työpaikalle lähtöä ja toivotin miehelle tsemppiä, kuopus liikkui vielä ryömimällä. Nyt hän juoksee, kiipeää portaat itse liukumäkeen, puhuu monisanaisiakin lauseita, syö itsenäisesti, […]

    Mietin eilisiltana ennen nukahtamistani, että miten ihminen voi onnellisenakin käydä läpi niin monta erilaista tunnetilaa? Vai onko onnellisuus nimenomaan sitä, että mielialan lukuisista eri sävyistä huolimatta voi illalla pään tyynyyn painaessaan miettiä, että kaikki on hyvin? Muistan, miten joku entinen työkaveri jossain entisessä työpaikassa kauan sitten ihan sivumennen totesi, että ihmisen onnellisuus koostuu kolmesta […]

Minäkin haluan osallistua toimittaja Jenny Lehtisen paljon ajatuksia herättäneeseen metatyökeskusteluun. Tämän postauksen kysymykset kopioin Karuselli-blogista, joka puolestaan oli napannut ne Uraäidin tontilta.  Metatyö on juuri sitä työtä, jonka määrää (ja turhauttavaa luonnetta) muistan omankin äitini lapsuudessani päivitelleen: kyseessä on kaikki se näkymätön työ, jota perheissä tehdään, että saadaan arki rullaamaan jouhevasti. Usein metatyössä on rasittavinta […]

Nyt kun mieheni on jo kaksi kuukautta ollut se, joka tätä arkea kotona pyörittää, tuntuu aivan typerältä, että vielä toukokuun alussa ennen töiden alkamista murehdin sitä, että pystynköhän minä varmasti antamaan miehelleni tarpeeksi tilaa päivittäisen kotisirkuksen pyörittämiseen. Tässä on nimittäin käynyt vähän sillä lailla, että minä viihdyn töissä kuin lapsi pallomeressä, enkä ole pahemmin kaivannut kotiäidin […]

Tänään oli ensimmäinen päivä töiden aloittamisen jälkeen, kun lasten kitinät ja kiljumiset koettelivat hermojani. Olen viettänyt edelliset kolme viikkoa jonkinlaisessa hattaraisessa kuplassa, polkenut kiireellä kotiin lapsia suukottelemaan ja työpäivän jälkeen lähinnä keskittynyt silittelemään, halailemaan ja olemaan lempeästi läsnä. Oma hengähdyshetki ei ole tuntunut erityisen tarpeelliselta, tärkeintä on ollut läheisyys. Mutta samalla, kun huomaan kehittäneeni jo joitakin […]

Tuntuu, että olen viime aikoina kirjoittanut vain siitä, että ikävöidäänkö meillä ja kuka ikävöi eniten ja ikävöikö joku minua. Ymmärtäähän tämän, sen verran isosta muutoksesta on ollut kyse, mutta enempää en jaksa ikävöintejä ihmetellä. Tai sanottakoon siitä vielä sen verran, että esimerkiksi oma ikäväni lapsia kohtaan on työpäivän aikana kyllä läsnä, mutta ei mitenkään häiritsevästi ja […]

Kaksi ensimmäistä (vajaata mutta omasta mielestäni ihan sopivan pituista) työviikkoa on nyt takana ja on aika pysähtyä miettimään, miten meillä oikeasti on tämä suuri vaihdos sujunut.  Uskon, että töihinmenoni on kirpaissut eniten minua itseäni ja juuri niiden aiemmin kuvailemieni nostalgiasyiden vuoksi. En osaa lähestyä tätä hommaa yksinkertaisesti, siten, että okei, iskä on nyt lasten kanssa kotona ja […]

Viime viikon tiistai oli minulle vaikea päivä. En osannut keskittyä mihinkään, minä vain olin, odotin ja jännitin. Ja vollotin. Käperryin peiton alle yksikseni ulisemaan (ja ulisemisella tarkoitan sellaista henkisesti kovaäänistä mutta oikeasti hiljaista itkua, joka ei hätäännytä lapsia).  Itkin sitä, että tämä oli nyt tässä. Että en koskaan enää näe lapsiani (paitsi joka päivä, monen tunnin […]

Oli ihan pakko laittaa tuo akronyymi otsikoksi, kun kolmen vuoden kotona olemisen jälkeen voin taas rehvakkaana todeta, että työviikko takana, vapaa viikonloppu edessä! Olen jotenkin niin pyörällä päästäni uudesta työläisen statuksestani, että en taida saada aikaiseksi kuin muutaman hajanaisen ajatuksen näiltä kolmelta päivältä, jolloin olen töissä ollut: Onpas ollut outoa ajastaa herätyskelloon hälytys! (Jopa niin […]