Tag: Työt

Kodistamme on kadonnut sohvaperuna!  Kyseinen sohvaperuna on nähty varmuudella viimeksi huhtikuussa, jolloin hänet vielä säännöllisesti tavoitti olohuoneen sohvalta. Useita kertoja päivässä sohvaperuna bongattiin myös lattialta X-asennosta retkottamasta tai mielivaltaisissa asennoissa lasten kiipeilytelineenä toimien. Viime aikoina sohvaperuna on kuitenkin loistanut poissaolollaan, mikä on hämmentänyt kodin muita asukkaita. Myös sohvaperuna itse kertoo olevansa tilanteesta hämillään, eikä myönnä […]

Aamu, pyörällä töihin, linnut laulavat, kadunlakaisija lakaisee. Kahvia, töitä, kahvia, töitä. Kiireellä kotiin, ruokaa, menoja, aivan liikaa menoja, tekemistä, aktiviteetteja. Riemastun, kun suuhygienistiaikani perutaan, eikä edes omasta toimestani. Ensi kuussa harmittaa, mutta eilen ei harmittanut. Luen esikoiselle kirjoja, omaksi ilokseni en jaksa lukea mitään. Väsyttää. Huomenna on taas yksi perjantai, ensi viikolla on jo juhannus, […]

Esikoisella on ruvennut olemaan isompi ikävä. Ja mitä isompi ikävä hänellä on, sitä isomman palan joudun itsekin nielaisemaan lähtiessäni aamulla töihin. Minä pärjään kyllä. Saavun toimistolle, teen työni. Välillä syön, juon kahvia, vaihdan pari sanaa työkavereiden kanssa. Lähden kotiin. Kun avaan oven, vastassa on joko innosta hyppelevä esikoinen, joka puhua pulputtaa päivän puuhailunsa yrittäessään samaan […]

Tänään oli ensimmäinen päivä töiden aloittamisen jälkeen, kun lasten kitinät ja kiljumiset koettelivat hermojani. Olen viettänyt edelliset kolme viikkoa jonkinlaisessa hattaraisessa kuplassa, polkenut kiireellä kotiin lapsia suukottelemaan ja työpäivän jälkeen lähinnä keskittynyt silittelemään, halailemaan ja olemaan lempeästi läsnä. Oma hengähdyshetki ei ole tuntunut erityisen tarpeelliselta, tärkeintä on ollut läheisyys. Mutta samalla, kun huomaan kehittäneeni jo joitakin […]

Tuntuu, että olen viime aikoina kirjoittanut vain siitä, että ikävöidäänkö meillä ja kuka ikävöi eniten ja ikävöikö joku minua. Ymmärtäähän tämän, sen verran isosta muutoksesta on ollut kyse, mutta enempää en jaksa ikävöintejä ihmetellä. Tai sanottakoon siitä vielä sen verran, että esimerkiksi oma ikäväni lapsia kohtaan on työpäivän aikana kyllä läsnä, mutta ei mitenkään häiritsevästi ja […]

Kaksi ensimmäistä (vajaata mutta omasta mielestäni ihan sopivan pituista) työviikkoa on nyt takana ja on aika pysähtyä miettimään, miten meillä oikeasti on tämä suuri vaihdos sujunut.  Uskon, että töihinmenoni on kirpaissut eniten minua itseäni ja juuri niiden aiemmin kuvailemieni nostalgiasyiden vuoksi. En osaa lähestyä tätä hommaa yksinkertaisesti, siten, että okei, iskä on nyt lasten kanssa kotona ja […]

Viime viikon tiistai oli minulle vaikea päivä. En osannut keskittyä mihinkään, minä vain olin, odotin ja jännitin. Ja vollotin. Käperryin peiton alle yksikseni ulisemaan (ja ulisemisella tarkoitan sellaista henkisesti kovaäänistä mutta oikeasti hiljaista itkua, joka ei hätäännytä lapsia).  Itkin sitä, että tämä oli nyt tässä. Että en koskaan enää näe lapsiani (paitsi joka päivä, monen tunnin […]

Oli ihan pakko laittaa tuo akronyymi otsikoksi, kun kolmen vuoden kotona olemisen jälkeen voin taas rehvakkaana todeta, että työviikko takana, vapaa viikonloppu edessä! Olen jotenkin niin pyörällä päästäni uudesta työläisen statuksestani, että en taida saada aikaiseksi kuin muutaman hajanaisen ajatuksen näiltä kolmelta päivältä, jolloin olen töissä ollut: Onpas ollut outoa ajastaa herätyskelloon hälytys! (Jopa niin […]

Näiden kolmen vuoden aikana, jolloin olen kotona ollut, mieheni ei koskaan töistä tullessaan ole voinut olla aivan varma siitä, minkälainen vaimo ja lasten äiti kotona odottaa. On ollut pullantuoksuinen emäntä, joka on keittänyt kahvit valmiiksi ja kattanut pöytään jotain hyvää.  On ollut uliseva hermoraunio, joka on sihissyt tulevansa hulluksi ja sujahtanut samalla ovenavauksella kävelylle. On […]

Istuskellessani äsken makuuhuoneen lattialla pinnasängyn vieressä selkä jumissa ja hypätessäni vähän väliä niistämässä siitepölyallergisen esikoisen nenää, minulla oli hyvin aikaa pohtia, että mitä kaikkia hyviä puolia omassa töihinmenossani onkaan. Miehellä on tänään iltavuoro, joten ei ole varmaan mikään ihme, että kolme varttia tuutuutupakkarullaa lauleltuani tulin siihen johtopäätökseen, että iltavuorojen katoaminen elämästämme pitkäksi aikaa tämän illan jälkeen on ehdottomasti yksi […]