Mitä tapahtui kutsukorteille?

Hartaudella, ehkä hieman vinoonkin leikellyt, kielikeskellä suuta kirjoitetut ja puikkoliiman käytön seurauksena tahmaisilla sormilla tuhritut, mutta silti täydellä sydämmellä kokoon kursitut kutsukortit; sellaiset sujautin muutama viikko sitten valkoisiin kirjekuoriin. Kuoren päälle osoite ja postimerkki, kuoret laukkuun odottamaan hetkeä jona muistan ne tiputtaa postilaatikkoon.  

Ei, kyseessä ei ole hääkutsu, vaan kutsu ihan tavalliseen kesäillan viettoon. Nykysin tuntuu, että ainoastaan suurensuuriin ja elämän ainutlaatuisiin juhliin voi saada käsin kosketeltavan kutsun, muutenhan ne tuppaavat ilmestymään naamakirjaan tai kännykän ruudulle. Omasta mielestäni myös muut, kuin häät tai viisikymppiset ovat kutsukortin arvoisia, jos vaan tykkää kutsuja väsäillä. Itselle seitsemän kutsukortin väsääminen kotona löytyneistä askartelupaskarteluvärkeistä oli oikein sopivaa viihdettä ja mielen rentoutusta sadepäivänä. 

Kaikki eivät toki jaksa ja tykkää tehdä kutsukortteja, enkä väheksy sitä lainkaan. Kutsu, on se sitten suullinen, virtuaalinen tai käsinkosketeltava, on joka tapauksessa aina mieltäni ilahduttava. Itsekin laitoin tarkemmat tiedot ja ”ilmottautumisen” naamakirjaan ihan vaan helppouden vuoksi. Mutta kyllä ystäviltä positiivisia kommentteja korttikutsuistakin sain, olihan se varmaan vähän yllättävämpi ratkaisu (vaikka kortit itsessään ei kovin kummoisia olleet). 

Itselle kutsukortit olivat itselle mukava pikkuaskare ja toivon mukaan kaikille kutsun saaneille ilahduttava posti. Se, millaisiin kekkereihin kuvan kortit kutsuivat, selviää tässä parin seuraavan postauksen aikana..

Milloin ja millaisiin kekkereihin te olette saaneet kutsukortteja?