Kortilla kutsutut kekkerit
Eilisessä postauksessa annoinkin jo vinkin siitä, että jonkin sortin kekkerit tässä huushollissa on pidetty. Kyseessä oli ihan tavalliset kesäillanistujaiset, vähän ehkä meikäläisen synttärit ja leikkimielisesti juhlat ei valmistumisen johdosta (siis opiskelut yhä kesken, minulla ja puolisolla). Hauskaa oli ja yllättävän vähän sotkua siivottavana, ehkä kiitos siitä osittain kattaukselleni:
Kuten kuvasta voi nähdä, iso osa tarjottavista oli raakasti (mutta harkitusti) isketty kertsiastioihin. Juomat sen sijaan nautittiin ihan oikeista laseista, pääasiallisesti esteettisistä ja juomatuntuma syistä.
Valkoviinit upposi väkeen Iittalan Essence laseista, joita olen jo useampi vuosi sitten saanut vanhemmilta joululahjaksi tusinan verran. Kätevää, kun pitää kekkereitä. Muita juomia, sangriaa ja mojiota varten oli Ikeasta miehen iloksi (eli kauhuksi) haetut todella edulliset lasit. Pienemmät (viinilasien edessä) maksoi 1,50e/6kpl! Varsin kelpo vaihtoehto kertsimukeihin verrattuna, vaikkeivat nyt mitään maailman kauneimpia olekaan. Oman mojitonsa sitten sai väsätä Ikean Pokal lasiin, joka jykevyydessään kyllä sopi bilemeininkiin hyvin.
Onko joku muu muuten huomannut, kuinka viinilaseihin tahtoo jäädä rasvaisia jälkiä vaikka ne kuinka tiskiharjalla hinkkaisi..? Kokeileppa nahkeaa tiskiliinaa (sellaista sienimäistä, omasta mieltymyksestä riippuen myös käyttämätöntä) niin johan lähtee rasvaisuus ja lasitkin kiiltää. Kaikki viiniharrastajat ja kodinhengettärethän tämän varmaan jo tiesivätkin. Kaikkea sitä juhlien valmistelukiireissä oppii…
Kuivan ja puolikuivan valkoviinin merkkasin pikasesti askarrelluilla lappusilla:
Kuten myös veden jos se nyt jollekin sattui olemaan epäselvää..
Viinicoolerin virkaa muuten toimitti iso kattila, jonka pohjalle olin jäädyttänyt noin 10 cm vettä. Päälle ystäviltä aiemmin lahjaksi saatu Marimekon keittiöpyyhe, joka sattui ihanasti sopimaan muun kattauksen väreihin (jotka siis olivat varsin räikeät, mutta kesällä saa ollakin).
Mojitot sai jokainen tehdä itse, pöydässä oli pari minttua, rommia, sokeria ja limelohkoja + vichyä ja spriteä (kunkin mieltymyksen mukaan).
Ja tietenkin väreihin sopivia pillejä!
Sellaisen kunnon puserrusnuijan puutteessä varkaimen taikinakoukku on toiminut meillä mintunlehtien rikkomiseen, parempien vaihtoehtojen puutteessa.
Muista tarjoiluista jatkan huomenna, tästä tulee muuten niin pitkä postaus. Eivät toki olleet mitään superihmeellisiä, mutta ystävät tykkäsi esillelaitosta ja ajatuksesta, joten siksi haluan jakaa ne myös teidän kanssa.