Mammaloma häämöttää

Vielä seitsemänä aamuna herätyskello soi 6.10, torkutan 10 minuuttia, nousen vastahankaan ylös, keittelen kahvit, pikameikkaan naamani ja sulloudun niihin muutamiin vaatteisiin, jotka vielä mahtuvat päälle, istun autoon ja melkein nukahdan 20 minuutin työmatkalla (apukuskin paikalla onneksi), leimaan itseni sisään ja istun työpisteelleni, naputtelen konetta enemmän tai vähemmän kahdeksan tunnin aikana, vastailen muutamaan puheluun, lounastan ja käyn kahvitauolla, odotan miehen soittoa siitä, että hän on lähtenyt töistään minua hakemaan, leimaan itseni ulos ja istun autoon kotimatkalle, teen ruokaa tai toisinaan raahaudun hieman nälkäisenä ja väsyneenä kauppaan ostamaan ensin ne ruokatarpeet, syön ja lösähdän sohvalle odottamaan että kello tulee yhdeksän ja voin mennä nukkumaan. Seitsemän tällaista päivää vielä (viikonloppu välissä) ja sitten edessä on jotain ihan muuta ainakin joulukuun puoleen väliin saakka, ehkä pidempäänkin.  Ehkä ihan kaikki ei kuitenkaan muutu ainakaan helmikuun ajaksi. Uskoisin, että nousen edelleenkin melko samaan aikaan, keitän aamukahvin armaalle aviomiehelle, näpyttelen tietokonetta enemmän tai vähemmän kahdeksantunnin aikana ja olen kahvitauolla (hehehhe), valmistan päivällistä ja odotan illalla nukkumaanmenoaikaa. Mutta mitä tapahtuu maaliskuussa ja siitä eteenpäin? Sitä ei tiedä kukaan etukäteen. Ainakaan tarkalleen. Jep, seitsemän työaamua ja sitten alkaa enemmän tai vähemmän odotettu mammaloma. Oikeastaan mammalomani alkaa virallisesti 4.2., mutta päätin pitää vuoden 2015 jäljellä olevia lomapäiviä muutaman niin, ettei minun tarvitse mennä puolikkaaksi viikoksi töihin. Ja onhan se kivempaa muutenkin aloittaa helmikuu kokonaan lomaillen.  Itseasiassa olen pitänyt niitä lomapäiviä jo nyt viime ja tällä viikolla yhden per viikko, niin, että saan ”nauttia” neljän päivän työviikoista ennen viimeistä työviikkoani. Nauttia lainausmerkeissä, koska tavalla tai toisella koen itseni hieman lusmuksi noiden muutaman ihan luvallisen ja ansaitun lomapäivän takia. En siksi, että esimieheni olisi siihen mitään edes etäisesti negatiivissävytteistä sanonut tai että työtoverini tiimissäni olisivat jotenkin reagoineet asiaan huonosti. Eikä edes siksi että minulla olisi jotenkin töitä hirmuiset kasat pöydälä, jotka pitäisi saada tehtyä ennen äitiyslomalle jäämistä. Olenkohan hieman liian työorientoitunut? Kenties, koska olen myös niitä ihmisiä, jotka sairauslomalla tuntevat huonoa omatuntoa siitä, että jäävät kotiin. Vaikka samalla tietääkin, että parempi olla kotona ja levätä ja palata sitten kunnossa aikaisemmin töihin kuin kituuttaa puolikuntoisena töissä ja jäädä sitten pidemmäksi aikaa kotiin sairastamaan.  Oikeastaan kun mietin tarkemmin, ovat nämä lyhyet viikot tulleet tarpeeseen. Olen voinut koko raskauden ajan tosi hyvin, mutta kyllä se nyt vaan on niin että kahdeksan tuntia toimistotyötäkin väsyttää ja etenkin niinä päivinä jolloin edellisenä yönä on saanut hieman huonommin nukuttua, tulee oltua niin väsähtynyt että kotiin päästyä odottaa vaan yöunille käymistä.  Eli joo, kyllä se mammalomakin tulee ihan tarpeeseen. Tässä hyvinvointivaltiossa on jotain osattu ajatella ihan hyvinkin, kun turvataan äideille (osan äideistä kohdalla ”pakottaen” järjestetään) mahdollisuus jäädä kotiin kuukautta ennen lapsukaisen syntymää pitämään itsestään huolta ja keräämään voimia tulevaan synnytykseen ja pienokaisen kanssa olemiseen. Mutta mitäs tämmönen työelämään tottunut ihminen, joka viikkoa pidemmillä lomilla etenkin kotona ollessa alkaa haikailemaan töihinpaluusta, oikein saa aikansa kulumaan mammalomalla? Juu sitten tuskin on ajankäyttöongelmia, kun pikkuinen syntyy, mutta entä ennen sitä sen oletettavan reilun viiden viikon aikana?  Kaikki sanoo, että nyt nautit siitä että saat nukkua pitkään ja lepäillä päivän ja viettää omaa aikaa. Joo-o, mutta ikänsä aamuvirkku ihminen ei yhdenäkin viihdy pötköllään puolille päivin, eikä varsinkaan kun lonkat alkavat puutua kahdeksan-kymmenen tunnin unien jälkeen. Eikä koko päivää voi sohvannurkassakaan nyhrätä, Beverly Hillsin täydellisiä naisiakin tulee Katsomoon vain muutamia viikossa, joten ne on nopeasti läpi kahlattu. Ja jos töissä on suurin osa päivän sosiaalisuudesta (jos ei aviopuolisoa lasketa) niin sitähän erakoituu ihan täysin nauttiessaan omasta ajasta… Pitäisikö tehdä joku to do lista? Mutta jos vauvan vaatteet on jo pesty eikä sairaalalaukun pakkaamiseenkaan saa varmaan tuntia pidempää tuhrattua, niin mitäs muuta siinä to do listassa pitäisi olla? Ehkä voisin leipoa ja tehdä ruokaa pakastimen täyteen väsyneitä päiviä varten. Tai askarrella koko vuoden synttäri- ja nimpparikortit ja tulevan vuoden joulukortit. Joku työkavereista ehdotti että käy kasvohoidoissa ja jalkahoidoissa jne. Enpä ole sellaisissa ennenkään rampannut, mutta olisiko nyt paikallaan, kun tietää ettei sitten vauvan synnyttyä ainakaan tule sellaisiin mentyä? Alan kuulostaa ihan lomastressaajalta, kun koitan pähkäillä miten saan arvokkaan vapaa-ajan käytettyä mahdollisimman ”hyvin”, löhöilyyn ja ”ei minkään tekemiseen” käytetty päivä tuntuu ihan ajan haaskaukselta. Mutta mitä jos nyt vaan yrittäisin kuitenkin olla tekemättä mitään suunnitelmia, katsoisin päivän kerrallaan ja tekisin mitä milloinkin mieli tekee? Ihan ilman mitään ennakkostressiä siitä että aika tulisi käyttää joka minuutti tehokkaasti käyttäen.  Sounds like a plan. Katellaan helmikuun tokalla viikolla sit kuin pää hajoaa kotona suunnitelmitta olemiseen ;)Nyt sit te jo mammalomalla olleet/olevat, kaikki vinkit siitä mitä kannattaa tehä ennen vauvan tuloa, mitä ei ehkä tulisi ajatelleeksi, saa vinkata!