Joutilaisuutta..

Toista päivää viedään. Tai virallisestihan olen vielä tämän ja huomisen päivän talvilomalla ja torstaina sitten alkaa varsinainen äitiysloma. Tuntuu hassulta. Perjantaina minut valtasi vähintään tunnin välein olo, että kohta joku käskee lopettamaan haahuilun ja palaamaan työn ääreen, mammaloma alkaa vasta kuukauden päästä. Liekö syynä pieni mahani (josta kuulen ihan tosi usein) vai oma valmistautumattomuuteni..

Täytyy kyllä myöntää etten vielä eilen ainakaan ollut täysin sisäistänyt sitä, että tässä sitä sitten ”lomaillaan” ainakin joulukuun puoleen väliin, eli ihan turha miettiä että kääks, päivä meni enkä juuri mitään saanut aikaiseksi (se tehokkaasti käytetyn loman stressi..).

Onneksi tämä eka viikko on aika hyvin ohjelmoitu, eilen oli illasta perhevalmennusta, huomenna tulee äitiyslomalla oleva työkaveri 8 kk tyttärensä kanssa kylään ja torstaina vanha koulukaveri, niin ikään mammalomailevana pienen poikansa kera. Perjantaille on sovittu työkaverin kanssa treffit iltaan. Että eka loma viikko menee varmasti nopsaa, turhaa murehdin etukäteen. 

Vielä kun saisi ajatukset täysin käännettyä siihen, ettei turhaan murehdi sitä, että meneepä päivät nopsaa ja oho onpa kello jo paljon enkä ole mitään ”oikeaa” saanut aikaiseksi. Vaikka onhan sohvalla löhäminen ja siinä sivussa pyykin peseminen ja vauvan myssyn neulominen ihan oikeita hommia. Nyt vaan aivot asentoon: Ah, ihana joutilaisuus! Se meinaan loppuu takuulla useiksi vuosiksi seuraavan parin kk sisällä, mikäli jo lapsensa maailmaan saattaneita on uskominen 😉

Kuvassa vikan työpäivän kunniaksi kahvihuoneeseen viemäni keksitarjoilu. Kelpaan kuulemma ”kotiäidiksi” 😀