Elämä muuttuu
Itsepintaisesti olen halunnut kokoajan ajatella, että minustahan ei tule sellaista äitiä, joka elää sitten vaan ja ainoastaan pienokaisen ehdoilla ja jättää kaiken, mitä aiemmin on tehnyt, tekemättä koska kotona on lapsi. Mutta nyt tässä viime aikoina se on sitten iskenyt, kun tajuaa, että vaikkei lapsen saaminen tarkoita etten voisi tehdä enää mitään kuten ennen, on olemassa asioita, joita vaan ei voi toteuttaa seuraavaan… yli kymmeneen vuoteen (?). Tai ei ainakaan ihan niin ”vaivattomasti” tai samalla tavalla kuin ennen.
Mitä nämä asiat sitten on, joista on/pitää luopua?
”Hei siel on nyt nii nätti ilma, et lähetääks ajelulle?”
Jep, mene vaan, mun täytynee vahtia tätä pikkusta. Ja itselläni ei mp-korttia ole, ettei voida tehdä niin että sä jäät vahtii ja mä lähen ajelee.
”Hei nyt sais edullisia äkkilähtöjä etelään, lähetäänkö?”
No juu, miksipä ei, mutta turha haaveilla k-16 hotellista ja päivistä ilman mitään suunnitelmaa ja pysähdytään taaplailun kesken mansikka margaritalle/mojitolle ihan extempore. Kulta, tulevaisuus on niissä hotelleissa, joiden ohi kuljettiin viimeksi ja pyöriteltiin päätä ja kiitettiin onneamme ettei meidän tarvinnut majoittua niissä lasten kiljumista täynnä olevissa hotelleissa.
”Katotaanko joku leffa?”
Joo katsotaan vaan. Mutta laitetaan sitten äänet aika hiljaselle ja ainakin subbari pois päältä jos on paljon räjähdyskohtuaksia, ettei pikkunen herää.
”Hei pidetäänkö illanistujaiset ja kutsutaan enempi porukkaa grillaamaan ja saunomaan ja nauttimaan kylmistä juomista jne”
Kutsutaan vaan. Mutta otetaan huomioon pienen piltin unirauha, ajatus pienen altistamisesta humalaisille aikuisille (etenkin omille vanhemmilleen) ja todennäköinen ajan puute (normaalisti hieman överiksi menevien) tarjoilujen järjestelyiden kanssa. Palaan tuohon alko-asiaan jossain vaiheessa ihan omana juttunaan.
”Mitä jos mennään veneellä saareen paistamaan makkaraa kun on niin nätti ilma”
Juu mennään mutta ei velä tänä kesänä kun vauva on niin pieni.. Minkähän ikäisenä pienen kanssa uskaltaa alkaa veneilemään?
Ei vaan oikeasti, järjestelykysymyksiähän nuo on. Tai oikeastaan totuttelukysymyksiä. Eikä kyseessä ole mitään välttämättömyyksiä, mutta nuo nyt tuli mieleen noin niinkuin ihan vanhoja kuvia selatessa.
Joku voisi nyt kysyä miksette nakkaa pikku palleroa sitten isovanhemmille kun haluatte pitää illanistujaiset tai haluatte moottoripyöräilemään. No isovanhemmat asuu 250 ja 500 km päässä, että ei ihan niin vaan nakata. Mitä moottoripyöräilyyn tulee, uskon että vauvan myötä minuun, ikuiseen ylimurehtijaan, iskee huoli lajin turvallisuudesta.. Noin niinkun siinä mielessä, etten haluaisi yhtäaikaa pienen ihmisen molemia vanhempia laittaa turvattoman kaksipyöräisen selkään keikkumaan.
Matkailusta on puhuttu miehen kanssa nyt lähinnä sillä mielellä, ettei ihan välttämättä ja vapaaehtoisesti haluta raahata vauvaa lentokoneeseen ainakaan pitkäksi aikaa (lue etelänmatkaa varten, lentoaika 4-6 h), koska ei se lomailu nyt ensinnäkään ole samanlaista sitten pienen kanssa eikä tälle pienelle vielä kuitenkaan synny muistoja reissusta. Kattellaan sellasia lyhyempiä kaupunkireissuja sitten erikseen ja niitä etelän lomia sitten kun pienelle jää niistä (toivottavasti mukavia) muistoja. Voin kuitenkin veikata, että tulevina parina ekana vuonna reissailut suuntautuu pitkälti mummoloihin…
Mutta tarkoitus ei ollut missään nimessä marista, että voi ei, elämä loppuu nyt ihan täysin. Ei lopu. Pieni on todella toivottu ja hänen ja toivottavasti tulevien sisarustensa takia luovun mielelläni edellä mainituista. Ollaan ehditty miehen kanssa pöyriä keskenämme yli kymmenen vuotta, tehdä mitä halutaan jne joten uskoisin meidän olevan valmiita siirtymään lapsiperhe-elämään. Ja kieltämättä kyllä se auttaa, että voi ajatella muidenkin kavereiden pikkuhiljaa miettivän sinne siirtymistä, olevan matkalla tai osan olevan jo perillä perhearjessa. Sitten esim illanistujaiset voikin olla brunssi perhetuttujen kanssa.
Vaikka välillä sit täytyykin muistaa ottaa se aikuisten aika ja mennä sitten vaikka sinne terassille kittaamaan sitä skumppaa auringon laskiessa tms.
Mites te muut äiti-ihmiset, koitteko joutuneenne luopumaan jostain lapsen takia?