Arvioitu saapumisaika

On tänään. Tämä päivä meille lyötiin lasketuksiajaksi jo vko:lla 7 tehdyssä varhaisultrassa. No, ei taida olla tämä vauva ihan niin täsmällinen kuin äitinsä kuukautiskierto (juujuu, en väitä että se mitään kertoo 🙂 ). Sen sijaan odotan mielenkiinnolla, onko pienokainen tyylikkäästi akateemisen vartin myöhässä vai ottaako hän haltuun diivamaiset elkeet jo ennen syntymäänsä ja tulee sitten kun tulee välittämättä siitä, että kaikki muut on jo valmiina.

Vointi tässä männä päivinä on ollut kohtuullisen hyvä, toisena päivänä toki tuntuu olo nuutuneemmalta kuin toisena ja yhtenä päivänä olo oli jopa hieman raskas ja vaivalloinen. Neuvolatäti tosin eilen totesi ettei meikäläisen naamasta huomaa että olen raskaana. Olin että kui? No siksi, etten näyttänyt nääntyneeltä. Kiva. 😀 

Miehen mummon äiti on ollut aikoinaan kylän ”lapsenpäästäjä”. Mummolan vinttiä syksyllä penkoessa löytyi sitten tämä puusalkku välineineen. Sitä on vissiin lähdetty kyseisen salkun kanssa hommiin, kun on puhelu tullut, että nyt olis synnytys käynnissä…

 

Kivuttomista supistuksista, siis sellaisista, joista kaikkia en edes itse huomaa, jos en vatsaa tunnustele, olen saanut nauttia (en voi sanoa kärsineenikään) tasaisesti päivittäin, mutta niitä kunnon ”nyt on lähtö synnyttämään lähellä” supistuksista ei ole tietoakaan. Tosin, nyt on alkanut alaselkä hieman oireilla, joten olisiko se joku enne homman etenemisestä? Tai sitten olen vaan maannut liikaa sohvalla 😀

Niin tai näin, merkkejä odotellaan. Ja odotellaan. Ja odotellaan….