<3

Syy reilun viikon hiljaiseloon täällä tuhisee vatsa täynnä pinniksessä: meidän oma pieni nuppunen, äitinsä ja isänsä mielestä maailman kaunein pieni tyttövauva. 

Viime viikon maanantai oli ihan tosi huono päivä, olin jotenkin todella turhautunut ja kiukkuinen ja hampaan kiilteeseenkin tuli lohkeama (ainiin, täytynee varata vaiheessa hammaslääkäriaika). Mies poti flunssaa ja kävi hakemassa saikkua, että saa paranneltua itseään, tuli siis normaalia aikaisemmin kotiin. Ja hyvä niin, koska maanantaina lirahti housuun lapsivettä. Ja sitten lähdettiin sairaalaan, josta pääsin kotiin noin viikon oleilun jälkeen eilen sunnuntaina, onneksi pieni käärö mukanani.

Tyttö, 50 cm ja 3350 g syntyi lopulta 16.3. klo 21.28. Kirjoittelen synnytyksestä sitten erikseen tarkemmin.

Eilen sitten kotiuduttiin, tosin laskevan painon kanssa, joten pientä stressailua tässä mammalla pienen ruokailupuolesta. Tosin maitokin alkoi nousta kunnolla vasta eilen. Kyllä se tästä. Kirjoittelen myös tästä aiheesta lisää ihan erikseen.

Nyt sitten ihmetellään pientä uutta tulokasta ja palaillaan arkeen, vai pitäisikö sanoa, että aloitellaan uutta arkea. Oma palautuminen synnytyksestä ainakin tuntuu ottavan reippaita askeleita heti kun pääsi sieltä sairaalaympäristöstä kotiin. 

Ilokseni muuten huomaan, että myös muihin suunnilleen samoilla viikoilla olleille bloggaaja mammoille on tainnut syntyä vauvoja 🙂 

Mutta tämmönen väliaikatieto tässä nyt vaan. Palataan synnytykseen, imetykseen ja lisämaitoon yms tässä ajan myötä. Voi, hän on vihdoin täällä <3