Sisustuskuume

Yllättäen keväisesti paistava aurinko ja kovaa vauhtia hupenevat lumet saa pesänrakennusvimman jylläämään pahemmin kuin vanhan pyykkikoneen täydet linkouskierrokset. Vimma on oikeastaan niin kova, että ainoa este mielipuoliselle sisustustyyny- ja kaitaliinashoppailulle on takaraivossa jyskyttävä fakta tämän hetken työllisyystilanteestani. Niin. Ei parane nyt shoppailla, ei.

Mutta ainahan toki haaveilla saa. Jos asuisin yksin, täyttäisin kämpän varmaan kaikenmaailman kuppikakku ja kukkakankailla mauttomuuteen asti tai vastavuoroisesti vaaleanpunaisella, niin että asukasta luulisi korkeintaan kolmekesäiseksi. 

Onneksi asun miehen kanssa, varsin hempeitä värejä ja kukkakuoseja inhoavan miehen kanssa. Tosin, vaikka se inhoaa hempeitä värejä eli pastelleja yms, saisi se luvan muutaman kuukauden tässä keväällä kärsiä, ennenkuin kesällä sitten palaisin raikkaaseen turkoosiin.

Jos olisin hurja niin saattaisin ottaa inspiraatiota väreistä yllä olevasta kuvasta ja kääntää pastellisävyjä hieman kaakkoon, runsaammiksi ja räiskyvämmäksi.

Mutta koska en halua järkyttää miesasukkia, lienen alla olevan kuvan sisältävän paremman värikartan:

Siis etenkin vasemmalla oleva auringonlasku vaaleine keltaisen, sinisen, punaisen ja lilan sävyineen. Jos luonto sekoittaa ne noin, ei kai sisustajakaan voi silloin mennä metsään. 

Oikeanpuoleinen kuva taas houkuttaa pirteämpien ja voimakkaampien sävyjensä puolesta, ja varsinkin kun otetaan huomioon etten olisi vaihtamassa mattoja tai verhoja, sohvasta puhumattakaan, voisin olettaa oikean puolimmaisen värimaailman sopivan meille paremmin. Sinistä, pehmeän vaaleanpunaista (muttei baby pinkiä) ja reipasta vihreää…

Ehkä tekisin kuitenkin niin, että käyttäisin nyt kevättalvesta/pääsiäisestä tuonne vapulle ripauksen vasemmalla olevia pastelleja (kynttilöissä ja muissa pienissä sisustuselementeissä) ja siirryn sitten kesäksi oikealla olevaan raikkaaseen väriskaalaan..

Mutta niin, ensin pitäisi saada töitä, että voi haaveita toteuttaa (vaikka pieniä ovatkin).