Kakkua äidille
Itsestään on aina todella erilainen kuva, kuin ulkopuolisilla. Siksi on vaikeaa kuvailla itseään niin, että se antaisi oikeaa kuvaa. Omasta mielestäni olen empaattinen ja herkkä, ulkopuolisten mielestä olen vahva ja positiivinen. Joidenkin mielestä jopa pelottava. Iän myötä olen herkistynyt entisestään, mutta olen myös tullut aremmaksi mielipiteiden ilmaisuun ja pelkään usein suututtavani muita. En kestä riitelyä enkä konflikteja. Tämä on hieno ja diplomaattinen piirre kenties, mutta se ärsyttää minua itsessäni ehkä eniten.
Rakastan kirjoittamista, mutta olen ollut pitkään tauolla bloggaamisesta. Minulla on nyt ihan uusi elämä, joten halusin aloittaa alusta. Edellisessä blogissani etsin onnellisuutta, asuin Irlannissa, erosin avopuolisostani ja muutin takaisin Suomeen. Sen jälkeen kirjoittaminen tyssäsi kuin seinään. Keskityin täysiä urheiluun ja muulle ei ollut aikaa. Ei ollut kai mitään sanottavaa.
Nykyinen elämä: Menin naimisiin elokuussa 2016, lopetin urheilun syyskuussa, sillä haaveissa oli perhe-elämä ja hieman rennompi lifestyle. Sain tietää odottavani esikoistamme kolme päivää lopetuspäätökseni jälkeen. Luulen, että sitä rentoutta saa todellakin etsiä tästä eteenpäin.
Haluan kirjoittaa rehellisesti ajatuksistani ja elämästäni, silläkin uhalla, että ne ärsyttää tai suututtaa muita. En halua näytellä mitään idyllistä arkea, vaan haluan tuoda rehellisen arjen esiin.
