Ihme ja kumma, aika kuluu äitiyslomallakin

Jos eka mammaloma viikko meni yllätyksekseni nopeasti, kiitos parin vieraan ja vauvakemujen, yllätyin toisen mammalomaviikon kanssa todella suuresti. Sehän suorastaan juoksi pois alta.  Enkä siis tehnyt mitään sen ihmeellisempää, mitä nyt lajittelin noita vauvan vaatteita ja selailin vauva-aiheisia blogeja.

Perjantaina oli sitten erilainen päivä, lähdin miehen matkassa heti aamusta Turkuun ja parkkeerasin itseni ihan ekana tunniksi kahville. Itseasiassa täytyy myöntää, että nautin siitä, että sain istua kahvilassa aamupalalla, tehdä omia muistiinpanoja ja huomata ihmisten ympärillä vaihtuvan. Tarkoituksena oli miehen aamupäivän menon jälkeen mennä ostamaan Ikeasta pienelle se pinnasänky, mutta Ikeassa mies alkoikin sitten epäillä pinnistä, joka oltiin jo käytännössä valittu. Nyt sitten on tarkoitus käydä vielä tällä viikolla, todennäköisesti torstaina katsastamassa Lastentarvikkeesta sänkyä ja saattaapa samalla tarttua matkaan jotain muutakin.

Mutta niin vaan on hujahtanut kaksi viikkoa, laskettuun aikaan olisi nyt sitten kolme viikkoa ja pari päivää. Enkä ole edes kunnolla päässyt toteuttamaan niitä tehtäviä, joita niin varmana ajattelin suorittavani äitiyslomalla, nimittäin kaappien siivouksia ja ylimääräisen tavaran karsimista. Mutta toisaalta, enpä niistä mitään paineita ota, pikkuhiljaa sitten käyn kaapin kerrallaan läpi kun siltä tuntuu.

Tosin tämä kolmas mammaloma viikko alkoi jotenkin käsittämättömällä repivällä kipuilulla. Tuntuu kuin maha nahkoineen ja vatsanpeitteineen repeäisi navasta alaspäin pystysuunnassa, kun nousen ylös sohvalta, tuolilta, pytyltä, mistä vaan. Lisäksi eilen tuntui iltapäivällä, että taisin vihdoin saada pienimuotoisia supistuksia. Myös alaselkä alkoi hieman oireilla.. No, mutta olenkin päässyt tähän saakka ihan tosi vähillä vaivoilla, joten kai se sitten on luonnollista, että jossain vaiheessa jotain pientä tuntemusta tulla.

Nyt sitten ajattelin mennä tämän viikon ihan sen mukaan miltä tuntuu, torstaina toki vaihteeksi neuvolaan (kuinka niitä nyt onkin tässä vaiheessa joka ikinen viikko) ja mahdollisesti sitten äitiyslomalla olevaa ystävää tapaamaan, mikäli nämä repeämistuntemukset eivät pahene (ehkä nurisen nyt hyvin vähästä, mutta oma vaivahan se tuntuu aina isoimmalta mitä voisi kokea ja kestää, kun ei pahemmasta onneksi tiedä).

Mies muuten huumorilla ehdotti, että katsottaisiin leffa Alien. Ei taitaisi meikäläisen huumori kuitenkaan siihen riittää juuri nyt 😀