Onneksi on Hello Kitty -laastareita

Eilinen jauhelihakastikkeen teko osoitti ruuan teon ”vaarallisen” puolen kun vimmatusti sekoittaessa yllättävän lämpöstä jauho-rasva seosta hyppäsi kädelle. Kivan vesikellon sain, jonka prinssi uljaani kotiin palattuaan sitten pisti tyhjäksi kokin kipupelkoininästä huolimatta. 

Ja sitten tyhjennetty rakkula sai päälleen Hello Kittyn. Tuli parempi mieli. 

Seuraavaksi haluun näitä:

Tröstisarin suloisia pehmopintaisia laastareita. Yllättäen tuo vaaleanpunainen poffu ois mun suosikki 😉

Ja kuka sanoo ettei aikuinen saisi yhtä lailla siinä missä lapsetkin, hakea lohdutusta pikkupipiin kivasta laastarista sen tympeän metrilaastarin sijaan.. (ehkä tollainen pörrölaastari ei kuitenkaan sopis esim pankintädin sormeen tulleen paperihaavan sitomiseen, sen paremmin kuin hello kittykään.)