Vauvavarustelua osa 1, kauniita unia

Kun muutkin ni minäkin. Listausta siis etukäteen hankituiksi tulleista tykötarpeista ja vielä hankintaa vaativista tarvikkeista pientä palleroa silmällä pitäen. Jotta vältytään hillittömän pitkältä postaukselta, olen jakanut tykötarpeita useampaan osaan. Ja jos herää jotain vinkkejä, niitä otetaan avosylin vastaan! 🙂 Olen loppuun myös hieman laskeskellut, minkä verran on uponnut euroja, ihan lähinnä mielenkiinnosta ja jos vaikka joku näitä hankintoja vasta miettiessä saa jotain osviittaa näistä. Itselläni ei ole ollut ennen hankintoihi ryhtymistä juuri minkäänlaista käryä siitä, minkä verran valuuttaa kannattaisi varata. Toki nyt sitten täyhdennän, että ollaan ostettu aika paljon uutena, edullisemminkin pääsee jos/kun ostaa käytettynä.

Aloittelen pienokaisen nukkumisesta. Tässä vaiheessa olen ajatellut, että pienokainen saa nukkua omassa sängyssä sen sijaan, että nukkuisi välissämme. Kun minulla ei asiasta ole vielä kokemusta, en koe lapsen nukkumista samassa sängyssä kovinkaan turvalliseksi: pelkään että minä tai puolisoni pyörähdetään vauvan päälle tai peitämme hänet vahingossa tyynyllä tai peitolla. Aika sitten näyttää uskaltaudutaanko nukuttamaan vauva väliimme. Tosin kuulin tuossa joitakin viikkoja sitten, että synnytyssairaalassamme on pääpiirteittäin luovuttu erillisistä vauvan sängyistä ja vauva nukkuu alusta alkaen äidin kainalossa. Jaiks, uskaltaakohan sitä silmiään sulkea?

Vauvalle on tarkoitus siis hommata oma sänky heti alkuunsa. Vielä ei olla sänkyä haettu, mutta valinta on mielestäni tehty: Ikean Sundvik pinnasänkyä ollaan katseltu. Kyseisestä sängystä saisi pohjan nostettua ja toisen laidan pois, tarkoituksena kun olisi kiinnittää pinnasänky ns sivuvaunuksi meidän sänkyyn. Nyt sitten jos jollain on kokemuksia kyseisestä sängystä, otetaan ne ilomielin vastaan.

sanky.jpg

Sänkyyn tarvitaan tietysti patja. Se ostetaan myös siinä vaiheessa kun sänky ostetaan niin saadaan oikean kokeinen. Patjan valinta tosin tulee varmaan olemaan hankalaa kun enhän minä voi tietää millainen patja on hyvä nukkua pikkuisen mielestä! Oman patjankin valinta oli ihan riittävän haastavaa. 😀

Pinnasängyissä kai kuuluu olla sellaiset reunasuojukset. Sellaisia ei olla vielä ostettu (hups, tästä taisi tullakin lista hankittavista tarvikkeista), mutta esim Ikeasta saa ihan perusvalkoisena reunapehmustetta. 

Tyynyä pienen pieni piltti ei ilmeisesti vielä tarvitse tai edes saa käyttää, joten vauvan tyyny on vielä hommaamatta. Äitiyspakkauksen mukana tuli vauvalle peitto. Se otetaan varmastikin alkuun käyttöön. Mietin kyllä hieman, pitäisikö varalta olla toinen peitto, jos tulee totaalinen vaipan pettämienn tms tapaus, jonka johdosta peitto joutaa kesken unien pesuun. Pesu sinällään on meillä suht nopsa toimitus kun taloudesta löytyy myös kuivausrumpu, jolla pesty peitto saadaan nopeasti kuivattuakin. Onko kokemusta, tarvitaanko toinenkin peitto? Vai voisiko sitten ”hätätapauksessa” käyttää äitiyspakkauksessa tullutta makuupussia tai jotain muuta vilttiä?

Äitiyspakkauksesta tuli muutenkin mieleen, että olen kuullut joidenkin laittavan ihan ensimmäisinä viikkoina äitiyspakkauksen laatikon pinnasänkyyn ja lapsosen siihen nukkumaan, koska pinnasänky voi tuntua pienestä tuhisijasta liian avaralta ja turvattomalta alkuun. Ja ihmekös se, kun on tottunut masuyksiöönsä, joka ei ole missään nimessä iso avara tila… Mitään vauvanpesää ei olla kuitenkaan ajateltu hankkia. 

Sitten petivaatteet. Äitiyspakkauksessa tuli oikein söpöt ja mieleiset lakanat, ehdottomasti menevät käyttöön. Lisäksi ostin Finlaysonilta vauvan lakanasetin söpöllä norsukuosilla. Värimaailmaltaan nuo Finlaysonit sopii kivasti äiskän ja iskän harmaisiin lakanoihin 😛 Kaksi aluslakanaa, kaksi pussilakanaa. Kuvittelisin että pärjätään niillä alkuun, koska jälleen saadaan pestyä ja kuivattua ne parissa tunnissa kiireisissä tilanteissa. Saa taas vinkata jos kokemusten mukaan kaksi settiä ei sitten millään riitä alkuun. Sen verran kuitenkin sain vinkkiä, että tuleva täti on iskenyt silmänsä johonkin tiettyyn pussilakanasettiin Pentikillä, että voipi olla että kolmas setti tulee sieltä sitten lahjana.

Tietty tuota aluslakana asiaa mietin, ihan sen takia jos tulee vaippavuotoja, mutta toisaalta voihan sinne sänkyyn laittaa patjan päälle kaksinkerroin ihan normaalikokoisen (yhdenhengen sängyn) lakanan jos oikein tarvis on…

lakanat1.jpg

lakanat2.jpg

Semmosia patjansuojuslakanoita löytyi 1 kpl äitiyspakkauksesta ja yksi ostettiin Ikeasta. Ovat hyvin eri tunuisia, joten nyt jos koska ovat tervetulleita kokemukset siitä, millaiset on lapsen kannalta koettu mukavimmiksi? 

Sitten yöpuvut. Olen katsellut vauvanvaateostoksilla kierrellessäni myös yöpukuja, mutta harmikseni suurin osa mitä kaupoissa olen bongannut, on ollut kokoa 74 cm ja siitä ylöspäin. Pienempiäkin, vastasyntyneelle sopivia kokoja on olemassa, tiedän sen, mutta jostain syystä ne on olleet loppu kaupoista juuri niinä hetkinä, kun niitä olen kukkaro kädessä metsästänyt. Ystävä kuitenkin kävi kylässä ja toi mukanaan ison kassillisen tyttärelleen pieneksi jääneitä vaatteita. Joukossa oli muutamia yöpukujakin, joista meille jäivät:

yopuku1.jpg

Noin koko 56 olevia 3 kpl

yopuku2.jpg

ja kokoa 62 – 68 (?) 2 kpl. Tuo velourinen nallepuku on ihan ylisöpö!

Eikä tosiaan maksanut mansikoita. Joukossa tosin on nyt myös noita ihan selkeästi tyttöjen värisiä, että jos tuleekin poika niin kattellaan sitten laitanko eteenpäin vai nukutanko pojun pinkissä 😉 Nuo yöpuvut ovat nyt pitkähihasia, mutta kesää kohti ollaan menossa, enkä yhtään tiedä täytyykö sitten hommata lyhythihaisia/ohuempia vai nukkuuko pikkuinen peräti mieluiten pelkässä vaipassa (nukkuuko vauvat pelkässä vaipassa?). Kaikkia kokojakaan ei toki ole ja yhtä kokoa aina muutama, joten jos vauveli nukkuu mieluusti yöpuvussa täytynee eri kokoja ostaa vielä lisää, koska varmasti tulee hetkiä kun se päällä oleva tarvitsee kesken yön siirtymän vauvan päältä pyykkikoriin..

Olen myös miettinyt unipussia, onko kokemuksia, ovatko käteviä? 

Mitään mobilea ei olla vielä ajateltu hommata tai muutenkaan leluja sänkyyn tässä vaiheessa. Jätetään jotain hommattavaa isovanhemmillekin. Yksi lelu sänkyyn on ostettu, pehmolelusoittorasia, toiveena opettaa pieni rauhoittumaan jo masussa kyseiseen melodiaan. Tosin tähän mennessä pieni on ymmärtänyt, että kun musiikki loppuu, kuuluu hänen alkaa riekkumaan 😀

unilelu.jpg

Ja mitäs näihin on sitten on tuhraantunut/tuhraantumassa euroja?

  • lakanat (1 pussilakanasetti + aluslakana) 40,80e + äitiyspakkauksessa tullut pussilakana ja aluslakana 0e
  • patjansuojuslakana 1 kpl 4,99e + äitiyspakkauksessa tullut 0e
  • yöasut noin 1,50e 5 kpl, jos näille jonkun karkean hinnan haluaa laskea
  • unilelu 17,60e
  • sänky 129e
  • patja 25 – 50e (tässä on kyl hurja hintahaitari)
  • peitto 0e äitiysakkauksesta
  • laitapehmuste n 13e

Eli noin 230 – 255 eurolla (riippuen patjavalinnasta) kauniita unia. Tässä vaiheessa.

 

Kuvat ikea, lastentarvike, anttila, kela

 

koti sisustus lapset lasten-tyyli

Elämä muuttuu

Itsepintaisesti olen halunnut kokoajan ajatella, että minustahan ei tule sellaista äitiä, joka elää sitten vaan ja ainoastaan pienokaisen ehdoilla ja jättää kaiken, mitä aiemmin on tehnyt, tekemättä koska kotona on lapsi. Mutta nyt tässä viime aikoina se on sitten iskenyt, kun tajuaa, että vaikkei lapsen saaminen tarkoita etten voisi tehdä enää mitään kuten ennen, on olemassa asioita, joita vaan ei voi toteuttaa seuraavaan… yli kymmeneen vuoteen (?). Tai ei ainakaan ihan niin ”vaivattomasti” tai samalla tavalla kuin ennen. 

Mitä nämä asiat sitten on, joista on/pitää luopua?

”Hei siel on nyt nii nätti ilma, et lähetääks ajelulle?”

mp.jpg

Jep, mene vaan, mun täytynee vahtia tätä pikkusta. Ja itselläni ei mp-korttia ole, ettei voida tehdä niin että sä jäät vahtii ja mä lähen ajelee. 

”Hei nyt sais edullisia äkkilähtöjä etelään, lähetäänkö?”

kypros.jpg

No juu, miksipä ei, mutta turha haaveilla k-16 hotellista ja päivistä ilman mitään suunnitelmaa ja pysähdytään taaplailun kesken mansikka margaritalle/mojitolle ihan extempore. Kulta, tulevaisuus on niissä hotelleissa, joiden ohi kuljettiin viimeksi ja pyöriteltiin päätä ja kiitettiin onneamme ettei meidän tarvinnut majoittua niissä lasten kiljumista täynnä olevissa hotelleissa.

”Katotaanko joku leffa?”

Joo katsotaan vaan. Mutta laitetaan sitten äänet aika hiljaselle ja ainakin subbari pois päältä jos on paljon räjähdyskohtuaksia, ettei pikkunen herää.

”Hei pidetäänkö illanistujaiset ja kutsutaan enempi porukkaa grillaamaan ja saunomaan ja nauttimaan kylmistä juomista jne”

skumppa.jpg

Kutsutaan vaan. Mutta otetaan huomioon pienen piltin unirauha, ajatus pienen altistamisesta humalaisille aikuisille (etenkin omille vanhemmilleen) ja todennäköinen ajan puute (normaalisti hieman överiksi menevien) tarjoilujen järjestelyiden kanssa. Palaan tuohon alko-asiaan jossain vaiheessa ihan omana juttunaan. 

”Mitä jos mennään veneellä saareen paistamaan makkaraa kun on niin nätti ilma”

veneily.jpg

Juu mennään mutta ei velä tänä kesänä kun vauva on niin pieni.. Minkähän ikäisenä pienen kanssa uskaltaa alkaa veneilemään?

Ei vaan oikeasti, järjestelykysymyksiähän nuo on. Tai oikeastaan totuttelukysymyksiä. Eikä kyseessä ole mitään välttämättömyyksiä, mutta nuo nyt tuli mieleen noin niinkuin ihan vanhoja kuvia selatessa.

Joku voisi nyt kysyä miksette nakkaa pikku palleroa sitten isovanhemmille kun haluatte pitää illanistujaiset tai haluatte moottoripyöräilemään. No isovanhemmat asuu 250 ja 500 km päässä, että ei ihan niin vaan nakata. Mitä moottoripyöräilyyn tulee, uskon että vauvan myötä minuun, ikuiseen ylimurehtijaan, iskee huoli lajin turvallisuudesta.. Noin niinkun siinä mielessä, etten haluaisi yhtäaikaa pienen ihmisen molemia vanhempia laittaa turvattoman kaksipyöräisen selkään keikkumaan.

Matkailusta on puhuttu miehen kanssa nyt lähinnä sillä mielellä, ettei ihan välttämättä ja vapaaehtoisesti haluta raahata vauvaa lentokoneeseen ainakaan pitkäksi aikaa (lue etelänmatkaa varten, lentoaika 4-6 h), koska ei se lomailu nyt ensinnäkään ole samanlaista sitten pienen kanssa eikä tälle pienelle vielä kuitenkaan synny muistoja reissusta. Kattellaan sellasia lyhyempiä kaupunkireissuja sitten erikseen ja niitä etelän lomia sitten kun pienelle jää niistä (toivottavasti mukavia) muistoja. Voin kuitenkin veikata, että tulevina parina ekana vuonna reissailut suuntautuu pitkälti mummoloihin…

Mutta tarkoitus ei ollut missään nimessä marista, että voi ei, elämä loppuu nyt ihan täysin. Ei lopu. Pieni on todella toivottu ja hänen ja toivottavasti tulevien sisarustensa takia luovun mielelläni edellä mainituista. Ollaan ehditty miehen kanssa pöyriä keskenämme yli kymmenen vuotta, tehdä mitä halutaan jne joten uskoisin meidän olevan valmiita siirtymään lapsiperhe-elämään. Ja kieltämättä kyllä se auttaa, että voi ajatella muidenkin kavereiden pikkuhiljaa miettivän sinne siirtymistä, olevan matkalla tai osan olevan jo perillä perhearjessa. Sitten esim illanistujaiset voikin olla brunssi perhetuttujen kanssa. 

Vaikka välillä sit täytyykin muistaa ottaa se aikuisten aika ja mennä sitten vaikka sinne terassille kittaamaan sitä skumppaa auringon laskiessa tms. 

Mites te muut äiti-ihmiset, koitteko joutuneenne luopumaan jostain lapsen takia?

suhteet oma-elama vanhemmuus