”Jokainen koti on maailman keskipiste.” -Santeri Alkio

Tai ainakin minun kotini on minun maailmani keskipiste. Turvallinen pesä, tukikohta, johon palaa rankan työpäivän jälkeen rauhoittumaan. Paikka jossa rakastaa ja riitelee. Paikka jossa saa olla ihan oma itsensä.

Syksyllä etenkin kodin merkitys kasvaa, kun voi sytytellä kynttilöitä ja tunnelmoida lämpimän juoman ja viltin kanssa sohvannurkassa. Ja ihan vaan olla, hyvällä omatunnolla siitä ettei tarvitse kokoajan yrittää nauttia ulkoilmasta jne niinkuin kesällä on tapana.

Ja mitä enemmän tunnelmoi, sitä suuremmaksi oman, siis ihan ikioman (ok jaan sen tietysti rakkaan mieheni kanssa ja toivottavasti myöhemmin myös lapsieni kanssa), kodin kaipuu. Tai oikeastaan talon kaipuu on se tunne oikeammin ilmaistuna, sillä onhan tämä opiskelija-asuntokin minulle koti.

Minulla olisi haaveissa talo ruutuikkunoilla ja lankkulattioilla, vaaleilla sävyillä sisustettuna ja lämpimällä tunnelmalla varustettuna. Tästä käytänee miehen kanssa muutamat keskustelut, sitten kun aika lainaneuvotteluun on varattu ja talon metsästys alkaa. Toivottavasti se hetki koittaa pian.

Siihen asti nautin nyt tästä vuokra-asumisen huolettomuudesta ja edullisuudesta. Ja kynttilän valosta kera lämpimän mustaherukkamehun. Äitin tekemät villasukat jalassa.

Ihanaa viikonloppua!