Voi, miten hyvää!
(Varoitus: Teksti sisältää aivan liian monta kertaa sanan ”ihanaa” ja voi muutenki ylitsevuotavalla hehkutuksellaan ärsyttää herkempiä lukijoita)
Käytiin juhlistamassa anopin puolivuosisadan rajapyykin ylitystä Turussa Smör ravintolassa tuossa muutama ilta sitten. Olin aiemmin kysynyt täällä suositusta ruokapaikasta ja kyseistä paikkaa suositeltiin. Itse en ollut siellä käynyt, mutta kyseiseen ravintolaryppääseen kuuluvassa Paninissa kylläkin (olen siellä muuten saanut elämäni parhaan paahdetun lohen, lounasaikaan!!).
Mutta itse päivälliseen Smörissä. Meitä oli viisi henkeä ja juhlittava oli etukäteen varannut meille pöydän ravintolasta. Saatiin tunnelmallinen kabinetti, johon juhlittava oli toivonut pöytäliinan (yleensä pöytäliinasta vuokra, nyt antoivat synttärilahjaksi tuon vuokran ilmaiseksi). Paikka oli siis ihana osin maantason alapuolella olevine sijainteineen ja tunnelmallisine tiiliholveineen.
Alkuun otettiin asiaan kuuluvasti shampanjat ja menulta päätettiin tilata Yllätysmenu. Ei muuta kuin jännityksellä odottamaan, mitä eteemme kannetaan. Ja nyt varoitus kuvasadosta, läheskään kaikesta ei ”ehtinyt” ottaa kuvaa ja kuvausvastuu oli miehellä, jolla, öhöm, on hieman erilainen käsitys siitä millaisia kuvia olisin blogia varten halunnut.. 😀 Mutta kiitos hänelle silti siitä, että otti kuvia samalla kun muut jo maistelivat annoksiaan.
Aivan ensimmäisenä saimme keittiömestarin tervehdyksenä (onko se nyt sitten se Amuse-bouche) shottilasillinen taivaallisen sileää maa-artisokkakeittoa. Aivan ihanaa, täytyy sanoa, että myös paljon maistuvampaa kuin viime vuoden loppupuolella yhdellä illallisella nautittu.
Toisena tervehdyksenä tuli suloinen annos, jossa oli ainakin tomaattia (olisiko ollut hieman hillottuna tms), juustoa ja tryffeliä. Pahoittelut, en muista tarkemmin mitä siinä oli, mutta ai että oli hyvää!
Ensimmäinen alkuruoka oli kampasimpukkajäätelöä, raparperia ja kylmää parsakeittoa.
Niin ja Cava-vaahtoa. Ihana voimakas parsan maku ja miten ihanan yllättävä se raparperi kampasimpukkajäätelön päällä. Ja keittohan oli jälleen samettista.
Toisena alkuruokana saimme eteemme ahvenanmaalaista karitsaa tartarina.
Kertakaikkiaan kaunis annos! Eli karitsaa, paprikamoussea (en nyt ihan varmaksi muista millä nimellä kutsuttiin, mutta saattepahan ainakin hieman käsitystä koostumuksesta), hollandaise tai bearnaise (miksen muista, mutta hyvää oli), kurkkuvaahtoa, yrttejä ja ihanan yllättävää kapriskeksiä. Kertakaikkisen ihanaa, ehkä lempparini koko menusta.
Pääruuaksi oli ankanrintaa lisukkeineen.
Parasta tässä annoksessa oli tuin ankanrinnan alla ollut haudutettu ankankoipi kera korva(?)sienen. Pöytäseurueessa olleen herrasmiehen mielestä oli parasta ankkaa, jota oli syönyt.
Tähän väliin mainittakoot, että menulle olisi saatavissa myös viinipaketti, mutta me otettiin ainoastaan alkuun ne skumpat ja pääruualle tarjoilijamme suositteleman aivan ihanan australialaisen punaviinin. Lasin sisältöä olisi voinut nuuhkia vaikka koko illan, niin ihanalta se tuoksui. Viini oli myös maultaan aivan taivaallista, ihanan pehmeää ja aromikasta.
Pääruuan jälkeen alettiin odottaa jälkkäriä ja ekana saatiinkiin pre-dessert (onkohan se ton niminen) suuta raikastamaan.
Ja raikasta se olikin, sitruunaisen pehmeää ja rapean marenkista. Toisinsanoen raikkaan maun lisäksi ihana rapean ja pehmeän liitto.
Varsinaiseksi jälkkäriksi oli mansikkajäätelöä ja raparperi-valkosuklaacanneloni.
(kiva kuva kun mä jo nautiskelin ihanuutta ja liinankin olin jo sotkenu…) Taivaallista. Ei liian makeaa, mutta silti makeaa. Kuka uskoisi että raparperista saa jotain niin ihanaa. Mmmmm… En vaan osaa kuvailla mutta oli ihanaa. Ja no osa otti sitten jälkkäriviiniäkin joka oli kans ihanaa, ei yhtään niin pahaa kun olin aiemmin jälkkäriviinien olevan.
Kokonaisuutena menu oli ihana ja ruoka parasta mitä koskaan olin syönyt. En toki ole mikään huippuravintoloissa käynyt konkari, mutta eräs pöytäseurueestamme on käynyt useissa tasokkaissa ravintoloissa kotimaassa ja ulkomailla ja sanoi tämän menukokonaisuuden olleen paras yllätysmenu jonka koskaan oli saanut.
Henkilökunta oli asiantuntevaa ja ystävällistä ja kaiken kaikkiaan jäi tosi hyvä fiilis paikasta, voin suositella sitä lämpimästi kelle vaan. Ja mikä mun kohdalla oli miellyttävintä: menun mukana söin ainakin neljää uutta asiaa ja minä, ennakkoluuloisten huippua, rakastin niistä kaikkea ja maistoin kaikkea suurella innolla. Aitoja ja puhtaita, mutta hienostuneita makuja. Hyviä raaka-aineita ja niiden kunnioitusta. Mahtavaa. (+ äärimmäisen kohtuullinen hinta!)